Luku 1
*(Opas pysähtyy kirjaston eteen, katsoo ryhmää lämpimästi ja elehtii kädellään rakennuksen julkisivua kohti. Äänensävy on kutsuva ja hieman salaperäinen.)*
Katsokaapa tätä rakennusta. Onko se vain talo täynnä kirjoja, vai onko se kenties kaupunkimme muisti, joka on jähmettynyt kiveen ja puuhun? Kun astumme tänne Sellon kirjastoon, me emme astu vain sisään lukusalille, vaan me astumme ajassa taaksepäin. Tunnetteko te tämän erityisen hiljaisuuden, joka laskeutuu päälle heti ovella? Se ei ole vain kurinalaisuutta, vaan se on kunnioitusta. Täällä ilma tuoksuu vanhalta paperilta, nahkakannilta ja ripaukselta pölyä, joka on kertynyt vuosikymmenten saatossa. Se on tuoksu, joka lupaa, että jokaisen hyllyn takana odottaa jokin unohtunut tarina tai vastaus kysymykseen, jota emme ole vielä osanneet kysyä.
Mutta mennäänpä syvemmälle siihen, mistä tämä paikka on tullut. Sello ei ole syntynyt tyhjiöstä, vaan se on heijastuma kaupunkimme kasvukivuista ja unelmista. Kun tämä kirjasto perustettiin, se ei ollut vain käytännöllinen tila, vaan se oli kaupungin sivistysmanifesti. Se rakennettiin aikana, jolloin kirja oli portti maailmaan, johon tavallisella kansalaisella ei ollut muuten pääsyä. Arkkitehtuurissa näkee vieläpä sen ajan hengen: korkeat ikkunat, jotka päästivät valon virtaamaan pöydille, jotta lukija ei väsyisi, ja tukevat seinät, jotka suojasivat tietoa sota-ajojen ja yhteiskunnallisten mullistusten keskellä. Täällä on istunut sukupolvi toisensa jälkeen; täällä on opiskeltu kielioppia, haaveiltu kaukaisista maista ja kirjoitettu kirjeitä, jotka muuttivat elämänsuuntia. Kirjasto on toiminut kaupungin ankkurina, paikana, jossa sosiaalinen asema ei merkinnyt mitään, vaan ainoastaan uteliaisuus oli valuuttaa.
Tämän rakennuksen seinien sisällä liikkuu kuitenkin myös tarinoita, joita ei löydy mistään virallisesta arkistosta. Paikalliset tietävät, että täällä on olemassa sellaisia hyllyjä, joihin ei ole pääsyä kaikille. Kerrotaan, että syvällä arkistojen uumenissa on säilytetty kirjeenvaihtoa, joka voisi muuttaa käsityksemme kaupungin perustajien motiiveista. On puhuttu myös kirjaston ”näkymättömästä lukijasta”, hahmosta, joka liikkuu hyllyjen välissä myöhään illalla ja järjestelee kirjoja, jotka ovat päätyneet väärälle paikalleen. Onko kyseessä vain vanhan talon narina ja mielikuvitus, vai onko täällä joku, joka ei koskaan halunnut jättää tätä tietojen valtakuntaa? Myytit kertovat, että jos löydät tietyn, nimettömän teoksen oikeasta hyllystä, voit lukea siitä asioita, jotka tapahtuvat vasta huomenna.
Nyt kun me olemme tässä, haastan teidät. Kun menemme sisälle, älkää vain kävelköne käytävillä, vaan pysähtykää. Koskettakaa kirjan selkämyksiä, katsokaa kattoon ja kuuntelekaa, mitä rakennus teille kuiskaa. Etsikää se yksi kirja, joka tuntuu kutsuvan juuri teitä. Sillä Sellon kirjasto ei ole vain paikka, josta haetaan tietoa, vaan se on paikka, jossa löydetään itsensä. Tervetuloa sisään historian syliin, ja muistakaa, että täällä jokainen sivu on uusi alku.
