Georg Malmstén

(Opas pysähtyy, ottaa rennon asennon ja katsoo ryhmäänsä lämpimästi. Hän elehtii kädellään ympäröivää tilaa.) Katsokaas ympärillenne. Täällä, Tukholman sydämessä, aika tuntuu pysähtyvän, vaikka kaupunki sykkii ympärillämme. Kun me seisomme tässä, me emme ole vain katsomassa vanhoja rakennuksia tai taidokkaita esineitä, vaan me astumme sisään yhteen historian kiehtovimmista ja kenties omituisimmista maailmoista. Tervetuloa Georg Malmsténin maailmaan. Voitte melkein haistaa ilmassa vanhan paperin, vahan ja pölyn tuoksun, ja kuulla kaukaisen kellon lyönnit. Täällä ei ole kyse vain esineistä, vaan visiosta, joka oli niin vahva, että se pystyi hämärtämään rajan totuuden ja mielikuvituksen välillä. Se on kuin astuisi elävään maalaukseen, jossa jokainen yksityiskohta on harkittu ja jokainen varjo kätkee jotain. Kuka nyt oli tämä Georg Malmstén? No, hän ei ollut pelkkä keräilijä, vaan hän oli todellinen visionääri, kenties jopa historian ensimmäinen suuri ”kokonaisvaltainen elämyssuunnittelija”. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa Malmstén loi itselleen ja vierailijoilleen ympäristön, joka oli täydellinen vastalause teollisen vallankumouksen kolkolle koneistumiselle. Hän rakasti kaikkea, mikä oli aristokraattista, hienostunutta ja hieman ylitsevuotavaa. Hän ei tyytynyt vain ostamaan antiikkia, vaan hän loi kokonaisia huoneita, jotka kertoivat tarinoita menneistä vuosisadoista, vaikka ne olivatkin joskus vain hänen omaa tulkintaansa historiasta. Hän loi maailman, jossa ruotsalainen sivistys ja eurooppalainen loisto kohtasivat. Malmsténin kyky kuratoida esineitä oli hämmästyttävää, ja hän onnistui rakentamaan tilan, joka ei vain esitellyt historiaa, vaan sai ihmisen tuntemaan itsensä osaksi sitä. Mutta tässä tulee se mielenkiintoisin osa, se pieni salaisuus, josta me historian harrastajat niin nautimme. Malmstén oli nimittäin mestari luomaan myyttejä. Hän ei välttämättä aina välittänyt siitä, oliko jokainen esine täsmälleen alkuperäinen tai historiassa oikein paikallaan. Hänelle tärkeintä oli tunnelma ja tarina. Hän tiesi, että ihminen ei kaipaa kuivaa faktojen luetteloa, vaan hän kaipaa mystiikkaa ja tunnetta. Usein kuiskaillaan, että osa hänen kokoelmistaan oli tarkoituksella aseteltu niin, että ne johdattivat vierailijan tiettyyn mielentilaan, lähes hypnoottiseen kokemukseen. Se oli eräänlaista historiallista teatteria ennen kuin käsitettä edes tunnettiin. Hän ei vain kerännyt tavaroita, vaan hän rakensi näyttämön, jossa historia sai elää uudelleen, hieman kauniimpana ja dramaattisempana kuin se kenties todellisuudessa oli. Nyt kun me jatkamme matkaamme syvemmälle näihin tiloihin, haluan teidät tekemään yhden asian. Älkää vain katsoko esineitä, vaan yrittäkää tuntea sen intohimon, jolla tämä kaikki on luotu. Kysykää itseltänne, mikä on totuutta ja mikä on Malmsténin omaa taikuutta. Sillä juuri siinä, siinä epävarmuudessa, piilee tämän paikan todellinen viehätys. Olkaa uteliaita, katsokaa kulmien taakse ja antakaa mielikuvituksen kulkea. Mennäänpä nyt katsomaan, mitä salaisuuksia seuraava huone meille paljastaa. Seuraattepa minua.