Luku 1
(Opas pysähtyy S-marketin automaattiovien eteen, ottaa rennon asennon ja katsoo ryhmää lämpimästi, mutta hieman salaperäisesti.)
No niin, hyvät matkailijat, pysähdytäänpä hetkeksi tähän. Tiedän, mitä te ajattelette. Me seisomme tavallisen ruokakaupan edessä, kirkkaiden loisteputkien ja ostoskärryjen keskellä. Mutta ammattioppaan silmin – ja varsinkin historian harrastajan sydämellä – tämä ei ole vain paikka hakea maito ja leipä. Tämä on nykyajan katedraali, kulutuksen temppeli, joka kätkee sisäänsä tarinoita kaupungimme syvimmästä olemuksesta. Kuulkaa tuo taustahumina, se piippaava kassa ja kylmäkaappien hurina. Se on tämän kaupungin nykyinen syke, mutta jos suljemme silmämme ja kuuntelemme tarkasti, voimme kuulla sen alta vanhan maailman kaiun, joka on jäänyt lepäämään tämän betonin ja teräksen alle.
Mietitäänpä nyt tätä paikkaa sata vuotta sitten. Juuri tässä kohdassa, missä nyt on pakasteosasto, on saattanut kulkea mutainen hevostie tai sijaita pieni, perheomisteinen kauppakamari, jossa kauppias tunsi jokaisen asiakkaan nimen ja velkakirjat pidettiin paksussa kirjassa tiskin alla. Tämä tontti on nähnyt kaupungin kasvun: puutalojen purkamisen, sodan jälkeisen jälleenrakennuksen ja sen hetken, kun ensimmäiset neonvalot syttyyivät kadun varrelle. S-market ei syntynyt tyhjiössä, vaan se on osa suurempaa kertomusta siitä, miten me suomalaiset siirryimme kyläyhteisöistä massakulutukseen. Täällä on kohdattu, täällä on tuhlattu palkkapäivinä ja täällä on selviydytty niukkuuden ajoista. Jokainen hyllyrivi on tavallaan kerrostuma, joka kertoo siitä, miten kaupunkirakenne on tiivistynyt ja miten arkipäivän logistiikka on muovannut meidän liikkumistapojamme.
Mutta nyt kerron teille jotain, mitä ei löydy virallisista opaskirjoista. Paikallisten keskuudessa liikkuu vanha urbaani legenda, jonka mukaan tämän kaupan perustusten alla kulkee unohtunut kellari tai kenties vanha kauppareitti, jota käytettiin salakuljetuksiin kaupungin syntyvaiheissa. Sanotaan, että jos tulee täysin hiljainen tiistai-ilta ja seisoo juuri tuon hedelmäosaston kulmassa, voi tuntea ilmassa oudon vetoa, joka ei tule ilmanvaihtokoneista. Jotkut väittävät, että täällä on joskus haudattu aikakapseli tai kenties jokin kaupungin varhaisvaiheen salaisuus, jota ei haluttu tuoda päivänvaloon. On tietysti todennäköisempää, että kyse on vain vanhoista viemäreistä ja kaupungin maaperän elämisestä, mutta historian harrastajana minä rakastan näitä myyttejä. Ne tekevät arkisesta paikasta mystisen.
Joten, kun astutte nyt sisään hakemaan eväitänne, pyydän teitä tekemään yhden asian. Älkää katsoko vain hintoja ja tarjouksia. Katsokaa kattoon, katsokaa lattian kulumia ja miettikää kaikkia niitä tuhansia ihmisiä, jotka ovat kulkeneet tästä samasta pisteestä ennen teitä. Me emme ole vain asiakkaita, vaan osa jatkumoa. Tervetuloa kokemaan kaupunkimme historia kaikkein arkisimmassa muodossaan. Olkaa hyvä, astukaa sisään, ja muistakaa pitää silmät auki – kuka tietää, mitä salaisuuksia nämä hyllyjen välit todellisuudessa kätkevät.
