Kerttulanpuisto

Tervetuloa, hyvät matkailijat. Ottakaa hetki aikaa ja vain hengittäkää. Tunnetteko tämän ilman? Täällä Kerttulanpuistossa on jotain sellaista, mitä kaupungin kiireestä on vaikea löytää. Se on tämä tietynlainen pysähtyneisyys, jossa puiden havina ja maan tuoksu tuntuvat kuiskaavan meille jotain menneisyydestä. Katsokaapa ympärillenne näihin vanhoihin puihin ja polkuihin. Ne eivät ole vain osa kaupunkimaisemaa, vaan ne ovat kuin eläviä arkistoja. Täällä luonto on ottanut takaisin tilan, mutta se on tehnyt sen lempeästi, ikään kuin se haluaisi suojella niitä tarinoita, jotka tähän maaperään on vuosikymmenten saatossa imeytynyt. Me emme ole täällä vain kävelyllä, vaan me astumme sisään aikaan, joka on jo kauan sitten kulkenut ohi. Jos katsomme taaksepäin, Kerttulan alue ei ole aina ollut tämän rauhallinen keidas. Alun perin tämä on ollut työn ja arjen näyttämö. Historiallisesti tällaiset puistoalueet ovat usein syntyneet joko kartanoiden puutarhoiksi tai myöhemmin kaupungistumisen myötä viheralueiksi, jotta ihmisillä olisi paikka hengittää teollisuuden ja rakentamisen keskellä. Kerttulan nimi itsessään kantaa mukanaan muistoa vanhoista tiloista ja maaseutumaisesta elämästä, jolloin täällä on viljelty maata ja elätty kaupunkia. Voitte kuvitella, kuinka täällä on kuulunut hevoskärryjen kolinaa ja työmiesten huutoja, kun kaupunki alkoi laajentua ympärillemme. On kiehtovaa ajatella, että me seisomme juuri samalla maalla, jota on muokattu sukupolvien ajan. Jokainen kivi ja jokainen vanha puunrunko on todistaja sille, miten luonto ja ihminen ovat täällä neuvotelleet tilasta. Se on ollut jatkuvaa kamppailua ja sopimista, ja nykyinen puisto on tämän neuvottelun kaunein lopputulos. Mutta jokaisessa paikassa on myös omat salaisuutensa, ja Kerttulanpuisto ei ole tässä poikkeus. Paikalliset huhut ja vanhat kertomukset vihjaavat, että näiden puiden katveessa on kulkenut polkuja, joita ei löydy kartoista. Sanotaan, että sota-aikana tai kenties vielä aikaisemmin, puisto on toiminut turvapaikkana tai salaisena kohtaamispaikkana niille, jotka eivät halunneet tulla nähdyiksi. Onko täällä kätkettynä vanhoja raunioita tai ehkäpä jotain pienempää, kuten kirjeitä tai esineitä, jotka on jätetty jälkeensä toivossa, että joku löytäisi ne vuosikymmenien päästä? Tämä mystinen tunnelma vahvistuu erityisesti hämärän tullessa, kun varjot pitenevät ja tuuli alkaa soittaa puiden lehvistössä. Se ei ole pelottavaa, vaan pikemminkin kutsuvaa – kuin puisto itse haluaisi kertoa meille jotain, mitä historiankirjat eivät ole tallentaneet. Nyt kun olemme kulkeneet tämän matkan läpi, haluan haastaa teidät. Kun jatkatte matkanne puiston läpi, älkää vain kävelkö, vaan katsokaa tarkkaan. Etsikää se yksi puu tai kivi, joka puhuttelee teitä henkilökohtaisesti. Kysykää itseltänne, mitä tämä paikka olisi ollut sata vuotta sitten ja mitä se on sadan vuoden kuluttua. Kerttulanpuisto on meille muistutus siitä, että vaikka maailma ympärillämme muuttuu ja kaupunki kasvaa, me tarvitsemme näitä hiljaisia saarekkeita, jotta voimme löytää itsemme ja yhteyden juuriimme. Kiitos, että kuljette tämän pienen historiallisen retken kanssani. Olkaa hyvät ja nauttikaa puiston rauhasta vielä hetken, ennen kuin palaatte takaisin nykyhetken kiireeseen.