Kuuntele opastus
(Opas pysähtyy, kääntyy ryhmän puoleen ja elehtii kädellään ympäröivää tilaa. Äänensävy on kutsuva, hieman salaperäinen, mutta vakuuttava.)
Katsokaapa ympärillenne. Voitte melkein tuntea ilmassa sen vanhan, pölyisen kirjaston tuoksun ja kuulla kynän rapinan pergamenttia vasten. Me seisomme nyt paikassa, joka ei ole vain kasa kiviä tai muistomerkkejä, vaan portti aikakauteen, jolloin Suomi alkoi vasta löytää oman äänensä. Kuvitelkaa itsenne 1700-luvun lopulle, aikaan, jolloin valistuksen valo alkoi murtua pohjoiseen pimeyteen. Täällä, näiden seinien katveessa, ei vain asuttu, vaan täällä haaveiltiin, analysoitiin ja purettiin vanhoja uskomuksia. Täällä vaikutti mies, joka oli enemmän kuin oppinut – hän oli suomalaisen sivistyshistorian arkkitehti. Tervetuloa Henrik Gabriel Porthanin maailmaan, jossa tieto oli valtaa ja kieli oli avain vapauteen.
Porthan ei ollut syntyjään suomalainen, mutta hänestä tuli kenties suomalaisuuden tärkein puolustaja. Hän oli saksalainen oppinut, joka saapui tänne Turkuun, tuon ajan henkiseen keskukseen, ja hämmentyi täysin. Hän huomasi, että täällä puhuttiin kieltä, jota pidettiin vain talonpoikaisena murteena, mutta Porthan näki siinä jotain muuta. Hän näki rakenteen, historian ja sielun. Hän ei tyytynyt vain opettamaan latinassa, vaan hän alkoi järjestelmällisesti kerätä tietoa suomen kielestä ja kansanperinteestä. Hän oli kuin aikansa etsivä, joka yhdisteli palapelin palasia ymmärtääkseen, kuka suomalainen oikeastaan oli. Hän loi perustan sille, mitä me kutsumme nykyään kansalliseksi heräämiseksi. Ilman Porthania, hänen kurinalaisuuttaan ja valtavaa kirjastoaan, meidän matkamme kohti omaa kulttuurista itsetuntoa olisi ollut huomattavasti hitaampi ja vaikeampi. Hän toi valistuksen tieteellisen metodin tänne pohjoiseen ja opetti meidät katsomaan peiliin kriittisesti mutta arvostavasti.
Mutta tiedättekö, mikä tässä kaikessa oli se todellinen salaisuus? Porthanin suuruus ei ollut vain hänen älyssään, vaan hänen kyvyssään toimia hiljaisena vaikuttajana. Sanotaan, että hänen vaikutusvaltaansa ei mitattu julkisilla puheilla, vaan niillä kirjeillä ja keskusteluilla, joita käytiin suljettujen ovien takana. Hän oli kuin varjoissa operoiva mentori, joka ohjasi nuoria oppineita ja istutti heidän mieleensä ajatuksen siitä, että suomen kieli on kelvollinen tieteeksi ja taiteeksi. Myytti kertoo, että Porthan pystyi lukemaan ihmisiä yhtä tarkasti kuin hän luki muinaisia tekstejä. Hän tiesi tarkalleen, kenelle sanoa mitäkin, jotta muutokset tapahtuisivat hitaasti mutta peruuttamattomasti. Hän ei halunnut vallankumousta, vaan evoluution. Se oli strategista nerokkuutta, jolla hän navigoi Ruotsin vallan ja nousevan suomalaisuuden välissä ilman, että hän olisi koskaan joutunut hylkäämään oppineisuuttaan.
Nyt, kun meidän on jatkettava matkaamme, haluan teidät pysähtymään hetkeksi. Kun katsotte näitä näkymiä, älkää nähneet vain historiaa, vaan jatkumoa. Jokainen sana, jota me nyt puhumme, ja jokainen kirja, jonka luemme, kantaa pientä sirpaletta Porthanin perinnöstä. Hän osoitti meille, että kieli ei ole vain työkalu, vaan se on kotimme. Kehotan teitä: kun palaatte kotiin, miettikää, mitä te itse jättätte jälkeenne. Mitä sellaista te rakennatte, mikä kestää sata vuotta tai enemmän? Porthan rakensi sillan menneisyyden ja tulevaisuuden välille. Meidän tehtävämme on vain pitää tuo silta kunnossa. Kiitos, että kuljitte tämän pienen historian palasen läpi kanssani. Mennäänpä eteenpäin.