Luku 1
*(Opas pysähtyy, kääntyy ryhmän puoleen ja viittoo kädellään ympäröivää metsää ja rinnettä. Hän puhuu rauhallisesti, mutta intohimolla.)*
Ottakaa hetki aikaa ja vain kuunnelkaa. Kuulkaa, miten tuuli humisee näissä puissa ja miten kaupungin häly alkaa vähitellen vaimentua taustalle. Tervetuloa Käpälämäelle. Me seisomme nyt paikassa, jossa luonto ja kaupungin historia kietoutuvat toisiinsa tavalla, jota ei ensisilmäyksellä huomaa. Täällä, näiden mäntyjen ja sammalikoiden keskellä, on jotain sellaista pysähtyneisyyttä, joka saa ihmisen tuntemaan itsensä pieneksi. Tämä ei ole vain metsäinen rinne tai ulkoilualue, vaan se on kuin avoin historian kirja, jonka sivut ovat peittyneet neulasiin ja vuosisatojen hiljaisuuteen. Tunnukaa tuo raikas ilma; se on samaa ilmaa, jota täällä on hengitetty kauan ennen kuin ensimmäistäkään asfalttitietä oli rakennettu.
Jos katsomme tätä maisemaa historian silmin, meidän täytyy antaa mielikuvituksen kulkea kauas taaksepäin. Käpälämäki on osa sitä alkuperäistä maastoa, joka määritti, miten asutus täällä alun perin levittäytyi. Ennen kaupungistumista tällaiset korkeuserot olivat elintärkeitä. Ne tarjosivat näköalapaikkoja, turvaa ja luonnollisia rajoja. Täällä on kuljettu polkuja, joita ei ole merkitty mihinkään karttaan, ja täällä on tehty päätöksiä, jotka ovat vaikuttaneet ympäröivään kyläyhteisöön. Kun mietitään vanhoja raivauksia ja metsätöiden aikaa, voimme melkein nähdä nuo karkeat kädet ja kuulla kirveen iskut. Alue on nähnyt yhteiskunnallisen murroksen: siitä, missä oli kerran vain villiä luontoa ja pienviljelijöiden kovaa työtä, tuli vähitellen osa kasvavaa kaupunkirakennetta. Mutta vaikka ympärille nousi taloja, tämä mäki säilytti sielunsa, ikään kuin se olisi kieltäytynyt antautumasta täysin nykyajalle.
Mutta tiedättekö, jokaisella tällaisella paikalla on myös salaisuutensa. Paikalliset legendat ja vanhat tarinat vihjaavat, että Käpälämäki ei ole ollut vain maallinen paikka. Sanotaan, että täällä, metsän syvimmissä kohdissa, on ollut kohtaamisia sellaisten voimien kanssa, joita ei voi selittää tieteellä. Jotkut puhuvat maanhengetistä, toiset taas muinaisista merkinnöistä, jotka on kaiverrettu kiviin, mutta jotka ovat sittemmin kadonneet sammaleen alle. Onko kyse vain kansantarinoista, vai onko täällä todella jotain sellaista, mikä vetää puoleensa tiettyjä ihmisiä? Kun kävelette täällä yksin hämärän aikaan, saattatte huomata, kuinka metsä tuntuu tarkkailevan teitä. Se on se mystiikka, joka tekee Käpälämäestä erityisen; se on muistutus siitä, että maailmassa on vielä asioita, joita emme täysin ymmärrä, ja että luonto kantaa mukanaan muistoja, joita ei ole kirjoitettu kirjoihin.
Nyt kun olemme kulkeneet tämän polun, haluan haastaa teidät. Kun jatkatte matkaanne, älkää vain kävelkö, vaan katsokaa tarkasti. Etsikää niitä pieniä merkkejä: kenties kiven muoto, joka näyttää jostain tutulta, tai puun vääntynyt oksa, joka kertoo menneistä myrskyistä. Pysähtykää hetkeksi ja miettikää, mitä te itse jättäisitte perinnöksi tälle mäelle, jos täällä kävelisivät sata vuotta myöhemmin ihmiset. Käpälämäki on meille lahja, pieni pala villiä historiaa keskellä arkea. Kiitos, kun kuljitte tämän polun kanssani. Nyt on teidän vuoronne löytää omat salaisuutenne tästä metsästä.
