Bacco

*(Opas pysähtyy, ottaa rennon asennon ja viittoo ryhmää lähemmäksi. Hän hymyilee tietävästi ja katsoo ympärilleen.)* Katsokaas, nyt me olemme saapuneet paikkaan, jossa aika tuntuu pysähtyneen, mutta jossa jokainen kivi kuiskaa tarinoita nautinnosta, vallasta ja hienostuneisuudesta. Tervetuloa Baccón pariin. Tunnetteko te tämän ilmassa leijuvan tunnelman? Se ei ole vain historian havinaa, vaan se on jotain syvempää – se on se tietty hienostuneisuus, joka on määritellyt tätä aluetta vuosisatojen ajan. Kun katsotte näitä rakenteita, älkää nähneet vain kiveä ja laastia, vaan kuvitelkaa itsenne aikaan, jolloin täällä käveltiin silkkiin pukeutuneina, ja keskustelut käytiin matalalla äänellä viinilasin ympärillä. Täällä maailma ei kiirehtinyt; täällä nautinto oli taidemuoto ja elämän tarkoitus. Jos menemme hieman syvemmälle historiaan, niin Bacco ei syntynyt tyhjiöstä. Se on heijastus aikakaudesta, jolloin ihmiset halusivat yhdistää luonnon villiyden ja ihmisen luoman kurinalaisen kauneuden. Alun perin täällä on haettu inspiraatiota antiikin maailmasta, erityisesti roomalaisesta perinteestä, josta nimi Bacco onkin peräisin. Se viittaa tietysti Bacchukseen, viinin ja ekstaasin jumalaan. Tämä ei ollut vain sattumalta valittu nimi, vaan se oli ohjelmailmoitus. Rakennukset ja puutarhat suunniteltiin niin, että ne ruokkivat aisteja. Arkkitehtuurissa näkyy se klassinen tasapaino, mutta samalla siinä on jotain hyvin ihmillistä, lähes intohimoista. Vuosisatojen saatossa paikka on nähnyt valtiollisia muutoksia ja sukupolvien vaihtumisia, mutta sen ydin on säilynyt: se on ollut turvasatama niille, jotka arvostivat estetiikkaa ja henkistä vapautta. Mutta tiedättehän te, että jokaisella tällaisella paikalla on myös puolensa, jota ei kirjoiteta virallisiin oppaaseen. Kerrotaan, että Baccón varjoissa on kulkenut salaisia polkuja, joita pitkin hoviveljekset ja kielletyn rakkauden kokijat ovat löytäneet toisensa. On olemassa legenda tietystä huoneesta tai piilopaikasta, jota ei löydy kartoista, mutta jossa on pidetty kokouksia, jotka ovat muuttaneet alueen kohtaloa. Myytit kertovat, että täällä on kätkettynä viestejä, jotka on kirjoitettu suoraan seinien rakenteisiin, ja että tietyissä kuunvalon kulmissa voi edelleen kuulla kaukaisen naurun tai musiikin kaiun. Se on se mystiikka, joka tekee tästä paikasta elävän; se ei ole vain museo, vaan paikka, jossa menneisyys ja nykyisyys kietoutuvat yhteen tavalla, jota ei voi täysin selittää järjellä. Nyt, kun olemme kävelleet tämän historian läpi, haluan teidät tekemään yhden asian. Pysähtykää hetkeksi, sulkekaa silmänne ja hengittäkää syvään. Yrittäkää tuntea sen saman uteliaisuuden, jota täällä on tunnettu satoja vuosia sitten. Bacco ei ole vain nähtävyys, se on kutsu hidastaa tahtia ja arvostaa hetkeä. Kun jatkamme matkaamme, kannatte mukanne tätä ajatusta: mitä teidän oma tarinanne olisi, jos olisitte eläneet tämän paikan kulta-aikana? Olisitteko olleet salaisuuksia vartioivia hovimiehiä vai kenties niitä, jotka uskalsivat rikkoa sääntöjä nautinnon nimissä? Mennäänpä eteenpäin, vielä on paljon nähtävää, mutta pitäkää korvanäppylät auki – saattatte kuulla jotain, mitä muut eivät kuule.