Konstan Möljä

(Opas pysähtyy Konstan Möljän juurelle, katsoo ylöspäin ja elehtii kädellään koko rakennelmaa kohti. Äänensävy on kutsuva ja hieman salaperäinen.) Katsokaas tätävähän. Me seisomme nyt yhden Jyväskylän omituisimmista ja rakastetuimmista maamerkeistä edessä. Konstan Möljä. Kun katsotte tätä, ette näe vain kasaa lautaa ja pirkkoja, vaan te näette konkreettisen todisteen siitä, mitä tapahtuu, kun ihmisen luovuus, itsepäisyys ja ehkä pieni määrä hulluutta kohtaavat. Tunnukaa tämä ilma, tämä rauhallinen tunnelma tässä puistossa. On helppo unohtaa, että kaupungin vilinä on vain kivenheiton päässä, mutta täällä, tämän tornin varjossa, aika tuntuu hidastuvan. Se on kuin pieni saareke, jossa arjen logiikka ei päde, vaan jossa on tilaa mielikuvitukselle ja kokeiluille. Mutta kuka oli tämä Konstanta ja miksi ihmeessä hän päätti rakentaa tämän? No, mennäänpä historiassa taaksepäin. Konstanta oli mies, joka ei tyytynyt vain seuraamaan muiden raitoja. Hän oli rakentaja, keksijä ja ennen kaikkea visionääri omassa mielessään. Möljä ei syntynyt yhtenä yönä, vaan se kasvoi orgaanisesti, lähes kuin elävä organismi. Se oli Konstanan oma laboratorio, eräänlainen pystysuora koti, jossa hän saattoi vetäytyä maailmalta ja hioa ideoitaan. Ajatkaa nyt niitä aikoja, kun täällä ei ollut sähkövaloja tai moderneja työkaluja. Kaikki on tehty käsin, naulalla ja lahialla, usein kierrätysmateriaaleista. Se on ollut aikansa recycling-projekti, mutta tehty puhtaasta intohimosta. Rakennus on heijastanut Konstanan omaa persoonallisuutta: se on ollut hieman vino, hieman epälooginen, mutta silti uskomattoman kestävä ja toimiva. Tämän paikan ympärille on tietysti kietoutunut paljon tarinoita ja pieniä myyttejä. Jyväskyläläiset ovat vuosisatojen ajan kuiskaileet, että Möljällä on ollut oma sielunsa. Sanotaan, että tornin huipulla Konstanta näki asioita, joita muut eivät havainneet, ja että rakenteiden välissä on piilotettuja salaisuuksia, joita ei ole koskaan täysin paljastettu. Onko siellä ollut salaisia kellarikerroksia tai kätköjä? Ehkäpä. Mutta Möljän todellinen salaisuus ei ole piilossa seinien sisällä, vaan siinä tunteessa, jonka se herättää. Se muistuttaa meitä siitä, että ihminen tarvitsee välillä paikan, jossa saa olla vain omituinen. Se on ollut kaupungin hiljainen tarkkailija, joka on nähnyt Jyväskylän muuttuvan pikkukaupungista moderniksi opiskelijakaupungiksi, pysyen itse uskollisena omalle, hieman kömpelölle viehätykselleen. Nyt minä haastan teidät. Älkää vain katsoko tätä ulkopuolelta, vaan tungekaa itsenne sisälle, tunkakaa ne portaat ylös ja tuntekaa, miten puu narisee jalkojenne alla. Kokeilkaa kuvitella itsenne Konstanan saappaisiin. Mitä te rakentaisitte, jos kukaan ei kertoisi teille, miten se kuuluu tehdä? Kun nousette ylös, katsokaa maisemaa ja miettikää, kuinka rohkeaa on rakentaa jotain täysin omaa keskelle muiden odotuksia. Toivon, että vietätte täällä hetken hiljaisuudessa ja annatte Möljän kertoa teille omat tarinansa. Kiitos, että kuljitte tänään kanssani, ja olkaa hyvä, tutkikaa paikkaa rauhassa!