Hannu I. Miettisen aukio

*(Opas pysähtyy aukion keskelle, katsoo ympärilleen ja ottaa rennon asennon. Hän hymyilee ryhmälle ja laskee ääntään hieman, jotta huomio kiinnittyy.)* Katsokaapa ympärillenne. Me seisomme nyt Hannu I. Miettisen aukiolla. Ensimmäisellä silmäyksellä tämä saattaa näyttää vain yhdeltä kaupungin monista kivetyksistä, urbaanilta levähdyspaikalta kiireen keskellä. Mutta jos pysähdytte hetkeksi ja suljette silmänne, voitte melkein kuulla kaupungin sykkeen muuttuvan. Täällä, missä nykypäivän asfaltti ja moderni arkkitehtuuri kohtaavat, lepää kerroksittain tarinoita ihmisistä, jotka rakensivat tämän paikan. Tunnetteko tuon viileän tuulenvireen? Se ei ole vain sää, vaan se on kuin kaupungin oma hengitys, joka kantaa mukanaan muistoja ajalta, jolloin täällä kulki erilaisia askelia ja kuului aivan erilaisia puheita. Tervetuloa paikkaan, jossa virallinen historia ja arkipäivän elämä kietoutuvat yhteen. Kun puhutaan Hannu I. Miettisen aukiosta, emme puhu vain maantieteellisestä pisteestä, vaan kunnianosoituksesta. Kaupunkihistoria on usein suurten linjojen ja valtavien rakennusten tarinaa, mutta todellisuudessa kaupunki rakentuu yksilöiden työllä ja visioilla. Miettisen kaltaiset henkilöt ovat olleet niitä näkymättömiä arkkitehteja, jotka ovat muovanneet yhteisöämme, olipa kyse sitten hallinnosta, kulttuurista tai sosiaalisesta vaikuttamisesta. Tällä alueella kaupunkirakenne on kokenut monia muutoksia; täällä on ollut työpajoja, kenties vanhoja varastoja tai pieniä puutaloja, jotka on väistynyt modernismin tieltä. Jokainen kivi tämän aukion alla kantaa mukanaan muistoa siitä, miten me olemme siirtyneet teollisesta ajasta tietoyhteiskuntaan. Se on matka, jossa käytännöllisyys on kohdannut estetiikan ja jossa yhteisöllisyys on ollut se liima, joka on pitänyt kaupungin koossa silloinkin, kun maailma ympärillä on myllännyt. Mutta tiedättehän, että jokaisella kaupungin aukioilla on myös sellainen puoli, jota ei kirjoiteta virallisiin opaskirjoihin. Täällä liikkuu huhuja siitä, että tämän aukion alapuolella, syvällä kaupungin perustuksissa, risteää vanhoja kulkuväyliä tai kellarikäytäviä, jotka ovat jääneet unohduksiin kaupungin kasvaessa. Jotkut sanovat, että täällä on ollut kohtaamispaikkoja, joissa on tehty sopimuksia, joita ei koskaan kirjattu ylös. Onko kyse vain kaupunkimyyteistä? Ehkä. Mutta historian harrastajana tiedän, että jokainen myytti kumpuaa jostain totuudesta. Ehkä se on vain kaipuuta salaisuuksiin maailmassa, jossa kaikki on kartoitettu GPS-laitteilla. Kun seisotte tässä, voitte kuvitella, kuinka täällä on kuiskailtu salaisuuksia hämärässä, kun katuvalot ovat olleet vielä kaasulamppuja ja kaupungin rytmi on ollut hitaampi, mutta ehkäpä intensiivisempi. Nyt, kun olemme sukeltaneet hetkeksi menneisyyteen, haastan teidät tekemään saman kuin kaupungin rakentajat ennen meitä. Älkää vain kävelkö tämän aukion poikki, vaan pysähtykää. Katsokaa rakennusten yksityiskohtia, tarkkailkaa ihmisiä ja miettikää, mitä jälkeä te itse jätätte tähän kaupunkiin. Historia ei ole vain jotain, mikä on tapahtunut, vaan se on jotain, mitä me luomme joka päivä. Jatketaan matkaamme eteenpäin, mutta ottakaa tämä rauhallinen hetki mukaan. Seuraava kohteemme odottaa, ja siellä meitä odottavat vielä suuremmat mysteerit ja tarinat, jotka odottavat löytäjäänsä. Olkaa hyvä, seurakaa minua.