Cafe Einstein

(Opas pysähtyy Café Einsteinin eteen, ottaa rennon asennon ja katsoo ryhmäänsä hymyillen.) Katsokaa tätä paikkaa. Hengaikaa hetki sisään – tunnetteko sen tuoksun? Se on sekoitus vastapaahdetusta kahvista, vanhasta puusta ja sellaista hienostunutta pölystä, jota löytyy vain paikoista, joilla on todella jotain kerrottavaa. Tervetuloa Café Einsteiniin. Kun astumme sisään, unohdetaan hetkeksi nykyajan kiire ja älypuhelimet. Me emme mene vain kahvilaan, vaan me astumme sisään aikakoneeseen. Katsokaa noita samettisia tuoleja, marmoripöytiä ja katossa kaartuvia valaisimia. Täällä aika ei kulje minuuteissa, vaan keskusteluissa. Tämä on se klassinen wieniläinen kahvilakulttuuri, jossa yksi kuppi kahvia voi riittää koko iltapäiväksi, kunhan vain on tarjolla hyvä kirja tai vielä parempi väittelykumppani. Mutta mennäänpä syvemmälle siihen, mitä tämä paikka oikeasti edustaa. Wienin kahvilat eivät olleet vain ravintoloita, ne olivat kaupungin olohuoneita ja epävirallisia yliopistoja. Einstein on perinteikäs jatkaja tälle kulttuurille, joka kukoisti erityisesti 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Kuvitelkaa tähän tilaan aikansa suurimmat nimet: filosofit, säveltäjät, psykoanalyytikot ja vallankumoukselliset kirjailijat. He istuivat juuri tällaisissa pöydissä, tuputtivat sikareitaan ja muotoilivat modernia maailmaa. Täällä ei vain juotu kahvia, täällä syntyi ideologioita. Se oli demokratian ja vapaan ajattelun keidas keskellä tiukkaa Itävalta-Unkarin imperiumia. Kun katsotte ympärillenne, näette sen arvokkuuden, mutta myös sen tietynlaisen boheemin levottomuuden, joka on aina ollut Wienin sielussa. Ja sitten meillä on tietysti nimi: Einstein. Vaikka kahvila kantaa suurimman teoreettisen fyysikon nimeä, kyse ei ole vain markkinoinnista. Se on kunnianosoitus sille uteliaisuudelle ja älykkyydelle, jota täällä on aina arvostettu. Kiertää kuitenkin huhu, että näiden seinien sisällä on käyty keskusteluja, joita ei koskaan kirjattu ylös – salaisia poliittisia sopimuksia ja taiteellisia manifesteja, jotka muuttivat kaupungin kulkua. Sanotaan, että jos kuuntelee tarkasti, voi kuulla vieläkin kaiun niistä kiivaimmista väittelyistä, joissa maailmankaikkeuden rakenteesta tai taiteen tarkoituksesta on riidellyt tuntikausia. Se on se mystiikka, joka tekee tästä paikasta erikoisen; se ei ole museo, vaan elävä organismi, joka imee itseensä jokaisen vieraan tarinan. Nyt, kun olemme katsoneet historiaa pintaa syvemmältä, ehdotan, että lopetamme teorioinnin ja siirrymme käytäntöön. Tehkää kuten wieniläiset: valitkaa itsellenne mukavin nurkka, tilatkaa perinteinen Melange tai kenties pala Sacher-kakkuun, ja anna itsenne vain hukkua tähän tunnelmaan. Tarkkailkaa ihmisiä, lukekaa jotain tai keskustelkaa maailmanmenosta. Annan teille nyt vapaa-ajan nauttia tästä palasesta historiaa. Muistakaa, että täällä kiire on suurin synti. Nauttikaa, rentoutukaa ja tuntekaa, kuinka Wienin sydän lyö tässä huoneessa.