Tuolta se tulloo

*(Opas pysähtyy, kääntyy ryhmän puoleen ja elehtii kädellään kohti näkymää. Äänensävy on kutsuva, hieman salaperäinen ja rauhallinen.)* Katsokaa nyt tätä näkymää. Pysähdykää hetkeksi ja vain kuunnelkaa. Huomaatteko, miten kaupungin häly vaimenee ja tilalle tulee tämä tietty odotuksen tuntu? Me seisomme nyt paikassa, jota kutsutaan nimellä ”Tuolta se tulloo”. Se ei ole vain maamerkki tai piste kartalla, vaan se on ikään kuin portti, jossa nykyhetki ja menneisyys kietoutuvat toisiinsa. Täällä ilmassa on jotain sähköistä, melkein kuin voisimme tuntea historian hengityksen niskassamme. Kun katsotte tuonne eteenpäin, älkää nähneet vain rakennuksia tai tietä, vaan kuvitelkaa itsenne ajassa taaksepäin, aikaan, jolloin jokainen täällä kulkenut ihminen kantoi mukanaan tarinan, toiveen tai kenties syvän pelon siitä, mitä kulman takaa oikeasti paljastuisi. Jos menemme syvemmälle historiaan, niin tämä alue on ollut vuosisatojen ajan strateginen solmukohta. Täällä on kohdanneet kauppiaat, sotilaat ja tavalliset työläiset. Kun mietitään kaupungin kehitystä, tämä piste on toiminut eräänlaisena psykologisena rajapyykkinä. Ennen kaupunkisuunnittelun nykyistä kurinalaisuutta täällä vallitsi tietty villiys. Täällä on nähty suurten muutosten alkupisteet; ehkäpä juuri tästä kulmasta joku on katsellut kaupungin paloja tai juhlinut vapautumista. Arkkitehtuurissa näkyy vielä kaikuja siitä ajasta, jolloin rakentaminen oli vastausta välttämättömyyteen, ei pelkkää estetiikkaa. Jokainen kivi ja jokainen kulunut katuosuus on todistaja tuhansille askelille, jotka ovat hioneet tätä pintaa. Se on ollut paikka, jossa uutiset leviivät nopeasti ja jossa kaupungin syke on tuntunut voimakkaimmin. Mutta tiedättehän, että jokaisella historiallisella paikalla on myös varjopuolensa ja omat salaisuutensa. Paikalliset ovat vuodesta toiseen kuiskaileet siitä, miksi tätä paikkaa kutsutaan juuri tuolla nimellä. Sanotaan, että täällä on koettu asioita, joita ei voida selittää pelkällä logiikalla. On tarinoita hahmoista, jotka ilmestyvät sumun keskeltä juuri silloin, kun ihminen on yksin ja ajatukset harhailevat. Jotkut sanovat, että kyseessä on vain kaupunkilore, mutta kun seisoo täällä hämärän aikaan, on helppo uskoa, että jokin näkymätön voima odottaa juuri tuolla mutkan takana. Se on se kuuluisa ”se”, joka on tulossa – olipa se sitten menneisyyden kaiku, kohtalo tai vain kaupungin oma, elävä henki, joka ei halua jäädä unohduksiin. Nyt, kun olemme tunteneet tämän paikan sielun, ehdotan, että otamme muutaman askeleen eteenpäin. Älkää kiirehtikö, vaan antakaa uteliaisuuden ohjata teitä. Katsokaa ympärillenne ja miettikää, mitä te itse näkisitte, jos tuo historian verho nousisi nyt kokonaan. Mennäänpä katsomaan, mitä tuo kulma meille paljastaa ja mitä tarinoita seuraava pysäkki kätkee sisäänsä. Toivon, että vietätte tämän loppupäivän pohtien sitä, miten me kaikki olemme vain pieni osa tätä jatkumoa. Seuraa minua, niin katsotaan, mitä sieltä oikeasti tulee.