Luku 1
*(Opas pysähtyy oven eteen, laskee äänensä hieman ja viittoo ryhmää lähemmäs. Hän hymyilee tiedostavasti ja katsoo ympärillään olevia rakennuksia.)*
Katsokaa ympärillenne. Täällä, kaupungin sykkeessä, on paikkoja, jotka eivät huuda huomiota, vaan kuiskaavat niille, jotka osaavat kuunnella. Tervetuloa Bar Puotilaan. Heti kun astumme sisään, huomaatte, että ilma täällä on erilainen. Se on täynnä vanhaa puuta, historian patinaa ja sellaista tiettyä hämärää nostalgiaa, jota ei voi ostaa rahalla tai luoda sisustuslehtien mukaan. Täällä aika ei kulje lineaarisesti, vaan se tuntuu kiertyvän takaisin päin. Tämä ei ole vain baari, vaan se on kuin kaupungin muistiinpanemuistikirja, jossa jokainen kulunut pöydän kulma ja himmeä valaisin kertoo tarinan jostain menneestä ajasta, jolloin maailma oli hitaampi ja keskustelut syvällisempiä.
Jos menemme hieman syvemmälle historiaan, niin meidän on ymmärrettävä, mitä tällainen paikka kaupunkikuvassa edustaa. Puotila ei syntynyt tyhjiöön, vaan se on osa sitä kerrostunutta kaupunkihistoriaa, jossa kaupankäynti ja sosiaalinen kanssakäyminen kietoutuivat yhteen. Ennen kuin täältä tuli se rento kohtaamispaikka, jonka me nyt tunnemme, näissä tiloissa on sykkinyt arkinen elämä, tavaroiden vaihtoa ja paikallisten asukkaiden pieniä arkisia draamoja. Se on ollut turvasatama niille, jotka halusivat paeta suurten katujen kiirettä. Tällaiset paikat ovat toimineet epävirallisina kaupungin foorumeina, joissa on vaihdettu kuulumisia, solmittu sopimuksia ja ehkäpä suunniteltu kapinoita tai suuria muutoksia. Se on ollut paikka, jossa säätyerot ovat hälventyneet drinkkilasin tai kahvikupin äärellä, ja jossa kaupungin todellinen syke on tuntunut vahvimmin.
Mutta kuten jokaisella kunnollisella historiallisella paikalla on, myös Puotilalla on omat salaisuutensa ja myyttinsä. Jos kuuntelette tarkkaan, saatatte kuulla seinien välissä kaikuja niistä tuhansista keskusteluista, joita täällä on käyty vuosikymmenten saatossa. Sanotaan, että täällä on viettänyt aikaa niin kaupungin vaikutusvaltaisimpia hahmoja kuin täysin anonyymejä kulkijoiden, jotka ovat jättäneet jälkeensä vain mystisiä tarinoita ja ehkä muutaman unohtuneen esineen. On olemassa legenda siitä, että tietyissä kulmissa tunnelma on niin tiheä, että menneisyys ja nykyhetki kohtaavat. Ehkä se on vain mielikuvitusta, tai ehkä se on sitä, mitä kutsutaan paikan hengeksi. Se on se näkymätön kudos, joka sitoo meidät kaikki yhteen, riippumatta siitä, milloin olemme astuneet näiden ovien sisään.
Joten, kun me nyt astumme sisään, pyydän teitä tekemään yhden asian. Älkää vain katsoko ympärillenne, vaan tuntekaa paikka. Tunnustelkaa sormillanne puupintoja ja kuvitelkaa ne kaikki kasvot, jotka ovat täällä vieraillut ennen meitä. Tilat saattavat tuntua pieniltä, mutta niiden sisältämä historia on valtava. Ottakaa itsellenne juoma, etsikää itsellenne sopiva nurkkaus ja anna tämän paikan imu viedä mennessään. Olkaa hyvät ja seuranko, astukaa sisään historialliseen syliin – tervetuloa Bar Puotilaan.
