Santa Fe

(Opas pysähtyy kaupungin keskustan Plaza-aukiolle, ottaa syvään henkeä ja levittää kätensä ympäröivien adobe-rakennusten suuntaan. Äänensä on rauhallinen, kutsuva ja hieman hiekkainen.) Katsokaas ympärillenne. Tunnetteko te tämän ilman? Se ei ole vain kuivaa aavikkoilmaa, vaan se on täynnä vuosisatojen tomua, suitsukkeita ja jotain sellaista, mitä on vaikea selittää sanoilla. Tervetuloa Santa Feen, "The City Different". Täällä aika ei kulje suoraan, vaan se kiertää kuten savu kanteleiden yllä. Huomaatteko, miten nämä pyöristetyt, hiekanväriset seinät sulautuvat lähes täydellisesti taustalla häämöttäviin Sangre de Cristo -vuoriin? Tämä ei ole vain kaupunki, vaan elävä organismi, joka on rakennettu maasta, jolla seisomme. Täällä adobe-saven tuoksu ja taivaan uskomaton, syvä sinisyys luovat tunnelman, jossa ihminen tuntee itsensä pieneksi, mutta samalla osaksi jotain valtavaa ja ikiaikaista. Mutta mennäänpä syvemmälle. Santa Fe ei syntynyt sattumalta, vaan se on yksi Pohjois-Amerikan vanhimmista jatkuvasti asutetuista pääkaupungeista. Kun espanjalaiset valloittajat saapuivat tänne 1500-luvun lopulla, he eivät löytäneet tyhjää maata, vaan rikkaan Pueblo-kulttuurin verkoston. Täällä kohdistuivat kaksi maailmaa: katolisuus ja alkuperäiskansojen henkisyys. Jos katsotte tuolta päin Loretto Chapelin kuuluisaa, ihmeellistä kierreportaikkoa, joka näyttää leijuvan ilmassa ilman tukia, ymmärräte, että tämä kaupunki on aina rakentunut uskon ja mahdottoman varaan. Santa Fe oli vuosisatojen ajan eristyksissä, kaukana Meksikon kaupungeista ja vielä kauempana itäisistä siirtokunnista. Se oli raja-alue, villiä ja vaarallista, mutta samalla se oli kauppaa ja kulttuuria sykkivä sydän, jossa hopea, turkikset ja ideat vaihtoivat omistajaa. Sitten on tietysti ne asiat, joita ei kirjoiteta historiankirjoihin, mutta joita jokainen täällä asuva tietää. Sanotaan, että Santa Feen on haudattu salaisuuksia, jotka eivät koske vain ihmisiä. On tarinoita kadonneista kulta-aarteista ja muinaisista poluista, jotka johtavat paikkoihin, joihin ulkopuolisia ei ole tarkoitettu pääsemään. Mutta suurin myytti on kaupungin energiasta. Monet sanovat, että täällä on tietty magneettinen voima, joka vetää puoleensa taiteilijoita, mystikkoja ja eksyneitä sieluja. Se ei ole vain markkinointipuhe; kun kuljette kapeilla kujilla ja näette pienten kappelien kynttilöiden lepattavan, tunnette sen. On kuin kaupungin seinät muistaisivat jokaisen rukouksen ja jokaisen huudon, jotka on täällä kuiskattu viimeisen neljän sadan vuoden aikana. Joten, kun me nyt lähdemme liikkumaan kohti Canyon Roadia ja sen gallerioita, pyydän teitä yhtä asiaa. Älkää vain katsoko nähtävyyksiä, vaan yrittäkää kuunnella. Kuunnelkaa tuulta, joka puhaltaa adobe-muureissa, ja katsokaa tarkkaan Pueblo-käsityön yksityiskohtia. Anna tämän kaupungin hitaan rytmin tarttua teihin. Santa Fe ei paljasta itseään kerralla, vaan se antaa palasia itsestään niille, jotka osaavat odottaa. Olkaa varovaisia, ettette huku tämän kaupungin lumoon liian syvälle, sillä monet ovat tulleet tänne vain lyhyeksi aikaa, mutta jääneet tänne ikuisesti. Mennäänpä, historia odottaa meitä seuraavan kulman takana.