Luku 1
*(Opas pysähtyy pubin eteen, kääntyy ryhmää kohti ja hymyilee itsevarmasti, mutta rennosti. Hän elehtii kädellään ovea kohti.)*
No niin, hyvät matkakumppanit, pysähdytäänpä hetkeksi. Katsokaa tätä ovea. Näyttääpä vain tavalliselta pubilta, eikö niin? Mutta kun astumme sisälle, me emme astu vain rakennukseen, vaan me astumme tietynlaiseen aikakapseliin. Haistatteko jo sen tuoksun? Se on sekoitus vanhaa puuta, hienoisesti hapentunutta olutta ja vuosikymmenten saatossa imeytynyttä tupakansavua, vaikka täällä ei olisi tupakointi sallittu jo aikoja. Täällä Cheersissa aika ei kulu lineaarisesti, vaan se pyörii kehää. Kun ovi sulkeutuu takanamme, kaupungin kiire ja moderni melu vaimenevat, ja tilalle tulee se tietty, lämmin humina, joka saa jokaisen tuntemaan itsensä tervetulleeksi, olipa hän kotoisin mistä päin maailmaa tahansa.
Jos katsomme tätä paikkaa historian silmin, meidän on ymmärrettävä, että pubit kuten Cheers eivät ole vain juomapaikkoja, vaan ne ovat olleet kaupunkien sosiaalisia hermokeskuksia. Täällä, näiden tummanpuhuvien seinien suojissa, on käyty keskusteluja, jotka ovat muovanneet paikallista yhteisöä. Kuvitelkaa 1900-luvun alkupuoli: työmiehet kokoontuivat tänne pitkän päivän jälkeen, ja täällä vaihdettiin uutisia aikana, jolloin sanomalehdet olivat ainoa tiedonlähde. Pubin arkkitehtuuri, nuo raskaat puupaneelit ja hämärä valaistus, on suunniteltu luomaan turvapaikka ulkomaailmalta. Se on ollut paikka, jossa luokkaerot hälvenivät oluttuopin äärellä. Täällä on nähty sukupolvien vaihtuvan, mutta samalla se on säilyttänyt sielunsa, vaikka maailma ympärillä on digitalisoitunut ja muuttunut tunnistamattomaksi.
Mutta jokaisella kunnon pubilla on myös omat salaisuutensa, ja Cheers ei ole tässä poikkeus. Paikallisten keskuudessa liikkuu tarinoita kellarikerroksesta, jota ei löydy virallisista pohjapiirustuksista. Sanotaan, että sodan aikana täällä on toiminut salainen kokoontumispaikka, ja jotkut vannovat, että tietyissä nurkkauksissa voi vielä tuntea kylmän vedon, vaikka ikkunat olisivat kiinni. On myös se legenda siitä yhdestä tietystä jakkarasta tiskin päässä, joka on ollut varattu samalle vakioasiakkaalle lähes viisikymmentä vuotta. Sanotaan, että jos istut siihen oikealla hetkellä, voit kuulla kaupungin menneisyyden kuiskaukset. Se on sellaista urbaania mytologiaa, joka tekee tästä paikasta enemmän kuin vain bisneksen; se tekee siitä elävän organismia.
Joten, nyt kun tiedätte, mitä näiden seinien sisällä oikeasti sykkii, ehdotan, että lopetamme historian luennon tähän ja siirrymme käytäntöön. Menkää sisälle, valitkaa itsellenne paras kulma ja tilatkaa jotain perinteistä. Älkää vain kiirehtikö. Katselkaa ympärillenne, tarkkailkaa ihmisiä ja kuvitelkaa ne kaikki keskustelut, jotka täällä on käyty ennen meitä. Anna tämän paikan hitaan rytmin viedä teidät mukanaan. Nauttikaa tunnelmasta, nauttikaa juomistanne ja ennen kaikkea, tuntekaa itsenne osaksi tätä pitkää ketjua. Cheers, hyvät ystävät, ja nähdään pian!
