Luku 1
(Opas pysähtyy aukion keskelle, levittää kätensä hieman ja katsoo ympärillään olevia rakennuksia. Äänensävy on kutsuva, hieman salaperäinen ja kokenut.)
Katsokaapa ympärillenne. Täällä Bertel Jungin aukiolla aika tuntuu pysähtyvän, vaikka kaupungin syke jatkuu vain muutaman metrin päässä. Tunnetteko tekin sen? Tässä ilmassa on jotain sellaista, mikä ei kuulu nykypäivään. Se on sekoitus vanhaa kivipölyä, kaupungin muistia ja sellaista hiljaista arvokkuutta, joka syntyy vain vuosikymmenten, ehkä vuosisatojen saatossa. Kun seisotte tässä, ette ole vain asfaltilla tai kivetyksellä, vaan te seisotte kerrosten päällä. Jokainen askel tässä tilassa on kuin sivun kääntäminen kaupungin suuresta historiakirjasta. On helppo unohtaa, että tämä rauhallinen aukio on nähnyt enemmän vaihdoksia, riitoja ja juhlia kuin useimmat meistä ehtivät elämässään kokea.
Mutta kuka oli tämä Bertel Jung, ja miksi hänen nimensä on ikuistettu tähän paikkaan? Jos sukellamme syvemmälle, löydämme miehen, joka edusti aikansa sivistystä ja kaupungin rakennusvaiheen kunnianhimoa. Jung ei ollut vain nimi kyltissä, vaan hän oli osa sitä porukkaa, joka uskoi järjestykseen, estetiikkaan ja kaupungin kehittämiseen. Siihen aikaan, kun nämä ympärillämme olevat julkisivut nousivat, kaupunki ei ollut vain paikka asua, vaan se oli julistus. Jokainen koristeellinen räystäs ja symmetrinen ikkuna kertoi asemasta ja vauraudesta. Täällä Jungin aukion ympäristössä kohdattiin kaupungin vaikuttajat, täällä käytiin keskusteluja, jotka muuttivat kaupungin suuntaa. Se oli maailmaa, jossa etiketti oli tärkeää ja jossa kaupunkikuvan jokainen neliömetri oli harkittu. Se oli aikakausi, jolloin arkkitehtuuri ei ollut vain käytännöllisyyttä, vaan taidetta, jolla haluttiin viestiä ikuisuudesta.
Tietysti jokaisella vanhalla aukiolla on myös omat varjonsa, ne tarinat, joita ei kirjoiteta virallisiin opaskirjoihin. Paikallisten keskuudessa on aina kuiskattu, että Jungin aukio ei ole vain maata ja kiveä, vaan sen alla lepää kaupungin salaisuuksia. Sanotaan, että täällä on kulkenut vanhoja, nyt unohdettuja käytäviä, jotka yhdistivät kaupungin vaikutusvaltaisimpia taloja. Kuvitelkaa se: kun ylhäällä kadulla vallitsi tiukka kurinalaisuus ja säädyllisyys, alapuolella saattoi liikkua vapaammin, kaukana uteliaiden silmistä. Onko kyse vain kaupunkimyyteistä? Ehkä. Mutta kun seisoo täällä hämärän aikaan ja kuuntelee, voi melkein kuvitella kuulevansa kaukaista askelääntä kellarivaippojen syvyyksistä. Se on se mystiikka, joka tekee tästä paikasta elävän; se on tunne siitä, että kaupunki tarkkailee meitä, vaikka me tarkkailemme sitä.
Nyt, kun olemme tunteneet tämän paikan sielun, kehotan teitä tekemään yhden asian. Älkää vain kävelkökää tästä läpi, vaan pysähtykää hetkeksi ja katsokaa ylöspäin. Etsikää niitä pieniä yksityiskohtia rakennusten yläosista, joita kukaan ei enää huomaa. Ne ovat kuin viestejä menneisyydestä meille, jotka osaamme vielä katsoa. Toivon, että vietätte tämän päivän pohtien, mitä jälkeä te itse jättäisitte tähän kaupunkiin, jos teidän nimenne olisi jonain päivänä tässä aukion kyltissä. Kiitos, että kuljitte tämän pienen historian matkan kanssani. Nyt jatketaan matkaa, mutta pitäkää Bertel Jungin hiljainen arvokkuus mielessänne.
