Saloon Arizona

(Opas pysähtyy Saloon Arizonan eteen, katsoo ryhmääan hymyillen ja elehtii kädellään kohti rakennusta. Ääni on rauhallinen, mutta täynnä intohimoa.) Katsokaa tätä näkyä. Sulkekaa silmänne hetkeksi ja kuvitelkaa, miltä täällä tuoksui sata vuotta sitten. Se ei ollut pelkkää pölyä, vaan sekoitus halpaa viskiä, tupakan savua, nahkasaappaita ja hevosten hikeä. Tervetuloa Saloon Arizonaan, paikkaan, jossa aika tuntuu pysähtyneen ja jossa villin lännen henki ei ole vain museoesine, vaan se värisee yhä näissä seinissä. Kun astumme sisään, huomaatte heti tuon tyypillisen tunnelman: hämärän valon, raskaan puun narinassa ja tuon ikonisen saluun-ovien kolinan. Täällä ei vain käyty juomassa, vaan tämä oli yhteisön sydän, uutisten keskus ja monen miehen viimeinen turvasatama ennen kuin hän lähti takaisin karuun erämaahan. Mutta mennäänpä syvemmälle historiaan. Arizona ei ollut vain yksi kaupunki muiden joukossa, vaan se oli portti tuntemattomaan. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa tällaiset saluunat olivat elintärkeitä. Ne toimivat hotelleina, oikeussaleina ja jopa postitoimistoina. Täällä Saloon Arizonassa on kohdanneet kaikki mahdolliset yhteiskuntaluokat: rikkaat kaivosmagnaatit silkkihatuissaan, väsyneet kultankaivajat, joiden kynnet olivat mustat maasta, ja tietysti nuo legendaariset lainvalvojat ja niiden vastustajat. Kuvitelkaa se jännite huoneessa, kun ovista astui sisään mies, jonka nimi oli jo maineensa edellä. Kaikki keskustelut lakkasivat, ja katseet kääntyivät hitaasti kohti ovea. Se oli aikakausi, jolloin kunniaa puolustettiin usein nopeammalla kädellä kuin sanoilla, ja tämä saluuna on nähnyt enemmän draamaa kuin monet Hollywood-elokuvat yhteensä. Ja tässäpä tulee se osa, jota rakastan eniten: myytit. Sanotaan, että Saloon Arizonan kellareissa ja nurkkauksissa asuu yhä menneisyyden kaiut. Paikallisten tarinoiden mukaan täällä vaeltaa haamuja niistä miehistä, jotka eivät koskaan päässeet kotiin tai jotka jättivät jälkeensä ratkaisemattomia velkoja. Mutta suurin salaisuus ei ehkä olekaan kummituksissa, vaan siinä, mitä näiden seinien sisällä sovittiin. Täällä on tehty kauppoja, jotka ovat muuttaneet alueen omistussuhteita, ja juonittu kapinoita, joista ei koskaan kirjoitettu historiankirjoihin. Saluuna oli paikka, jossa totuus ja valhe sekoittuivat viskin kanssa, ja jossa mies saattoi vaihtaa koko elämänsä yhdessä uhkapelissä pöydän ääressä. Se on se mystiikka, joka tekee tästä paikasta sähköisen; tunne siitä, että seinät muistavat kaiken, mutta eivät puhu. Nyt, kun olemme kävelleet historian läpi, on aika antaa teidän kokea tämä itse. Astukaa sisään, tunkakaa puun pinta sormillanne ja kuvitelkaa ne kaikki keskustelut ja riidat, jotka täällä on käyty. Mutta varokaa, ettette jättäisi täällä liikaa sydämenne palasia, sillä villi länsi on tunnettu siitä, että se vie enemmän kuin se antaa. Ottakaa aikaanne, tutkikaa yksityiskohdat ja kysykää itseltänne, millainen hahmo te itse olisitte olleet tässä huoneessa sata vuotta sitten. Olisitteko olleet se hiljainen tarkkailija nurkassa vai se, joka aloitti juhlat? Kiitos, että kuljitte kanssani tämän matkan – nauttikaa nyt Saloon Arizonan taikaa.