Kuuntele opastus
(Opas pysähtyy, katsoo ympärilleen ja ottaa rennon asennon. Hän puhuu rauhallisesti, mutta intohimolla, välillä elehtien kohti ympäröivää maisemaa.)
Tervetuloa mukaan. Ottakaa hetki aikaa ja vain kuunnelkaa. Kuulutteko tuon tuulen suhinan lehdissä ja kaukaisen kaupungin huminan? Me seismoimme nyt Lentokentänpuistossa, paikassa, joka ensisilmäyksellä näyttää vain rauhalliselta viheralueelta, kaupungin keuhkoilta. Mutta jos suljette silmänne ja annatte mielikuvituksen kulkea, huomaatte, että tämä maa kantaa mukanaan valtavaa energiaa. Täällä luonto on ottanut takaisin tilan, joka on kerran kuulunut koneille, kiireelle ja ihmisen halulle valloittaa taivas. On jotain pysäyttävää siinä, miten pehmeä sammal ja nuoret koivut peittävät alleen sen, mikä oli kerran kovaa betonia ja asfalttia. Täällä historian kerrostumat eivät ole kirjoissa, vaan ne tuntuvat jalkojen alla.
Jos kelaamme aikaa taaksepäin, me päästään maailmaan, jossa lentäminen oli vielä seikkailua ja lähes taikuutta. Tämä alue ei ole aina ollut puisto, vaan se on ollut portti maailmalle. Kuvitelkaa tänne moottoreiden korina, joka täytti koko taivaan, ja ne ensimmäiset rohkeat lentäjät, jotka nousivat ilmaan aikana, jolloin navigointi oli enemmänkin arvailua kuin tiedettä. Täällä on koettu jännitystä, hyvästejä ja uudelleenkohtaamisia. Sotien ja rauhan vaihtelut ovat jättäneet jälkensä tähän maaperään; täällä on liikkunut sotilaskoneita, siviililentoja ja ehkäpä joitakin salaisia kuljetuksia, joista ei koskaan puhuttu ääneen. Se on ollut paikka, jossa kaupunki on kohdannut maailman, ja jossa jokainen nousu merkitsi vapauden tunnetta ja jokainen lasku paluuta kotiin.
Mutta jokaisella tällaisella paikalla on myös omat salaisuutensa. Paikalliset kertovat, että jos täällä vaeltaa hämärän aikaan, voi joskus kuulla kaukaisia moottoreiden ääniä, vaikka taivaalla ei näkyisi mitään. On sanottu, että joitakin vanhoja rakenteita ja kellarikerroksia on jätetty mullan alle, kun puistoa perustettiin, jotta historia ei katoaisi kokonaan. Ehkä ne ovat vain urbaaneja legendoja, mutta on kiehtovaa ajatella, että meidän jalkojemme alla saattaa olla kokonainen maailma, joka on jäänyt unohduksiin. Onko täällä kätkettynä jotain, mitä ei haluttu löytää, vai onko kyse vain siitä, että ihminen kaipaa mystiikkaa keskelle arkista kaupunkimaisemaa? Se on se jännite, joka tekee tästä puistosta muunlaisen kuin mistä tahansa muusta puistosta.
Nyt kun me tiedämme, mitä tämän maan alla sykkii, katsokaa vielä kerran ympärillenne. Näkykö te nyt vain puita, vai näkyykö teille ne näkymättömät kiitoradat, jotka johtavat kohti horisonttia? Toivon, että kun jatkatte matkaanne täältä, ette näe tätä vain virkistysalueena, vaan elävänä arkistona. Historian hienous on siinä, että se ei katoa, se vain muuttaa muotoaan. Kiitos, että kuljitte tämän pienen matkan kanssani. Olkaa hyvä ja tutkikaa puistoa vielä hetki omassa rauhassanne, ja katsokaa ylös taivaalle – kenties näette siellä jotain, mikä muistuttaa meitä siitä, mistä tämä kaikki alkoi.