Kuuntele opastus
(Opas pysähtyy, ottaa rennon asennon ja viittoo kädellään ympäröivää maisemaa. Äänensävy on kutsuva, hieman mystinen ja rauhallinen.)
Katsokaa ympärillenne. Täällä, Mustavuoren rinteillä ja Porvarinlahden rannoilla, aika tuntuu pysähtyneen. Huomaatteko, miten metsän tuoksu muuttuu, kun laskeudumme kohti rantaa? On jotain hyvin erityistä tässä kontrastissa, missä jyrkkä kallioseinä kohtaa tyynen veden. Moni kävelee täällä vain luonnon helmassa, mutta jos pysähtyy oikeasti kuuntelemaan, tämä paikka kertoo tarinoita. Se ei ole vain kiviä ja puita, vaan se on muistiinpanovihko, johon on kirjoitettu vuosituhansien vaihtelevat kohtalot. Tässä hetkessä me emme ole vain vaeltajia, vaan vieraita paikassa, joka on nähnyt maailman muuttuvan ympärillään, pysyen itse samana, järkähtämättömänä ja hiljaisena.
Mutta mennäänpä syvemmälle, historian hämäryyteen. Mustavuori ei ole syntynyt sattumalta, vaan se on jääkauden jättämä monumentti, joka on määrittänyt tämän alueen liikkumista ja elämää jo kauan ennen meitä. Kun katsotte Porvarinlahtea, muistakaa, että rannat ovat olleet strategisia pisteitä. Nimi Porvarinlahti viittaa aikaan, jolloin kauppa ja varakkuus alkoivat muovata rannikkomaisemaa. Täällä on kulkenut reittejä, joita pitkin tavaraa ja tietoa siirrettiin, ja Mustavuoren korkeuserot ovat tarjonneet luonnollisen suojan ja tähystyspaikan. Kuvitelkaa tänne muinaiset kulkijat, jotka katsoivat horisonttiin tarkkaillen mereltä tulevia purjeita. Alue on ollut rajapinta villin luonnon ja kasvavan yhteiskunnan välillä, paikka, jossa luonnonvoimat ovat sanoneet viimeisen sanan siitä, kuka täällä pärjää.
Sitten on tietysti se, mitä ei kirjoiteta oppikirjoihin. Jokaisella tällaisella jyrkänteellä ja syvällä lahdella on salaisuutensa. Paikalliset legendat kuiskaavat, että Mustavuoren kallioiden uumeniin on kätketty asioita, joita ei ollut tarkoitus löytää. On puhuttu salaisista poluista ja kätköistä, joita on käytetty hätätilanteissa tai salaisessa kaupankäynnissä. Jotkut sanovat, että täällä on vaellettu yön pimeydessä välttämässä viranomaisia tai että vuoren varjot kätkevät sisäänsä muistoja ihmisistä, jotka halusivat kadota maailmalta. Onko kyse vain kansanperinteestä vai onko täällä todella ollut jotain, mitä ei haluttu paljastaa? Se on juuri se jännite, joka tekee tästä paikasta sähköisen. Myytti on usein totuuden kaiku, ja täällä se kaiku kuuluu vieläkin.
Nyt kun meillä on tämä tunnelma mielessä, haluan haastaa teidät. Kun jatkamme matkaamme kohti rantaa, älkää vain katsoko maisemaa, vaan yrittäkää tuntea sen. Etsikää kallion pinnasta merkkejä, katsokaa veden väriä ja miettikää, mitä te itse jättäisitte jälkeenne tähän maisemaan, jos saisitte kirjoittaa oman salaisuutenne Mustavuoren kiveen. Luonto on paras opettaja, mutta historia on se, joka antaa sille merkityksen. Kiitos, että kuljitte tämän pätkän kanssani. Nyt mennään, katsotaan mitä Porvarinlahden rannat meille vielä paljastavat.