Kuuntele opastus
(Opas pysähtyy polun varrelle, ottaa rennon asennon ja katsoo ympärilleen, antaen ryhmän hetken nauttia metsän hiljaisuudesta.)
No niin, hyvät matkakumppanit, pysähdytäänpä tähän hetkeksi. Vedäkää syvään henkeen tätä raikasta metsän tuoksua. Täällä Sahamäenpuistossa on jotain sellaista, mitä kaupungin keskustassa ei löydä – tietty rauha ja pysähtyneisyys. Huomaatteko, miten valo siivilöityy näiden puiden läpi? Tämä ei ole vain tavallista kaupunkipuistoa tai satunnaista metsäkaistaletta, vaan tämä on kuin elävä aikakapseli. Kun me kuljemme näillä poluilla, me ei vain liikututa itsestämme eteenpäin, vaan me liikutaan ajassa taaksepäin. Täällä luonto on ottanut takaisin alueita, joilla ihminen on kerran jättänyt oman jälkensä, ja se luo tällaisen hieman mystisen, lähes hartaan tunnelman, eikö vain?
Jos me katsotaan tätä maisemaa historian silmin, niin tässä on kyse paljon enemmästä kuin vain puista ja sammaleesta. Sahamäen nimi ei tulle ilmaestaan, vaan se kantaa mukanaan muistoa ajasta, jolloin puu oli tämän seudun tärkein valuutta ja elinehto. Ennen kuin täältä tuli virallinen puisto, näillä mailla on nähty kovaa työtä ja hikeä. Kuvitelkaa itsenne sataan vuoteen taaksepäin: täällä on kuulunut kirveen iskuja, hevosten hirnuntaa ja puutavaroiden kolinaa. Tämä alue on ollut osa sitä suurta koneistoa, joka rakensi ympärillämme olevan kaupungin. Puu on kuljetettu täältä vesiteitse tai reittien kautta rakennuksiin, joissa monet meistä vielä tänäkin päivänä käyvät. Luonto, jota me nyt ihaillaan, on itse asiassa hitaasti peittänyt alleen vanhoja työpisteitä ja kulkuväyliä. Se on kiehtovaa, miten ihminen raivaa tien, mutta heti kun me poistutaan, metsä alkaa kuiskailla ja kurottaa takaisin.
Mutta tässä paikassa on myös sellaisia puolia, joita ei löydä virallisista opaskylteistä. Paikalliset tietävät, että Sahamäen metsissä on kulkenut tarinoita salaisista poluista ja piilopaikoista. Sanotaan, että sota-aikoina ja levottomina vuosina täällä on voitu liikkua huomaamattomasti, kaukana viranomaisten silmistä. On kuiskaillut, että jossain syvemmällä metsässä on vieläkin merkkejä vanhoista leireistä tai kenties jotain, mitä ei koskaan haluttu kirjata ylös. Onko kyse vain kaupunkilaismyyteistä vai onko täällä oikeasti kätkettynä jotain? Se on juuri se jännitys, mikä tekee tästä puistosta erityisen. Jokainen kanto ja jokainen vino männynrunko saattaa olla merkki jostain, mikä on jo unohdettu, mutta mikä silti vaanii täällä läsnäolollaan.
Nyt me jatketaan matkaa, mutta tekisin teille ehdotuksen. Kun me kuljetaan eteenpäin, älkää vain katsoko polkua edessänne. Pysähtykää välillä, kuuntelekaa tuulen huminaa ja miettikää, kuka on kulkenut tästä samasta kohdasta sata vuotta sitten. Mitä hän on ajatellut ja mitä hän on nähnyt? Anna tämän metsän kertoa oma tarinansa teille. Toivon, että teillä on vielä paljon löydettävää täältä Sahamäestä, sillä parhaat löydöt tehdään yleensä silloin, kun ei etsi mitään tiettyä. Olkaa tervetulleita syvemmälle historian ja luonnon syleilyyn.