Kuuntele opastus
(Oppaana seisot ryhmän kanssa Varjakanpuiston reunalla, hengität syvään raikasta ilmaa ja katsot ympärillesi ennen kuin aloitat rauhallisella, mutta innostuneella äänellä.)
Katsokaapa ympärillenne. Täällä, missä metsän tuoksu on tiheinä ja sammalpeite vaimentaa jokaisen askelemme, aika tuntuu pysähtyneen. Varjakanpuisto ei ole vain kokoelma puita ja kiviä, vaan se on elävä arkisto. Kun suljette silmänne, voitte melkein kuulla, kuinka tuuli kuiskailee vanhojen kuusien oksissa tarinoita ajalta, jolloin ihminen oli vain vieras näissä metsissä. Täällä luonto ei ole vain tausta, vaan se on päähenkilö. Tunnetteko sen kosteuden ilmassa ja sen levollisuuden, joka laskeutuu harteille? Me olemme astumassa maailmaan, jossa moderni kiire katoaa ja jäljelle jää vain se alkukantainen yhteys maahan, jota esi-isämme kunnioittivat ja pelkäsivät.
Jos katsomme tätä maisemaa historian silmin, huomaamme, että Varjakka on ollut strateginen ja elintärkeä piste. Ennen kuin meillä oli teitä ja karttoja älypuhelimissa, nämä metsät ja vesistöt olivat eloonjäämisen valtaväyliä. Tällä alueella on kulkenut sukupolvien ajan metsästäjiä, erämiesten kulkijoita ja kenties myös salaisia viestejä kantaneita vartijoita. Luonto on toiminut suojana ja ruokavarastona, mutta se on myös vaatinut kunnioitusta. Täällä on koettu ankarat talvet ja paahtavat kesät, ja jokainen kaatunut kelo ja mutkitteleva puro kertoo tarinaa sopeutumisesta. Varjakanpuisto on säilyttänyt palasen siitä alkuperäisestä villistä luonnosta, joka peitti kerran koko maamme, ja se muistuttaa meitä siitä, kuinka pieni ihminen on suuren luonnon kiertokulun rinnalla.
Mutta jokaisella metsällä on myös salaisuutensa, ja Varjakan puolella huhutaan aina jostain näkymättömästä. Vanhat tarinat kertovat, että syvissä korvissa ja tiheissä varjoissa asuu metsän henkiä, jotka vartioivat alueen rauhaa. Sanotaan, että jos kulkee täällä täysin hiljaa ja pysähtyy kuuntelemaan, voi kuulla ääniä, joita ei pitäisi olla. Ovatko ne vain tuulen leikkejä vai kenties kaikuja menneisyydestä, ihmisistä jotka täällä vaelsivat ennen meitä? On olemassa myytti, että tietyissä kohdissa puistoa raja näkyvän ja näkymättömän maailman on ohut, ja juuri siksi tämä alue on suojeltu. Ei vain biologian vuoksi, vaan siksi, että jotkut asiat on annettava olla rauhassa, jotta metsän taika ei katoaisi.
Nyt minä haastan teidät. Kun jatkamme matkaamme syvemmälle puistoon, älkää vain katsoko puita, vaan yrittäkää tuntea niiden historian. Etsikää se kohta, jossa tunnette itsenne pieneksi ja osa joksikin suuremmaksi. Pysähtykää hetkeksi, hengittäkää syvään ja kysykää itseltänne, mitä tämä metsä kertoisi teille, jos se osaisi puhua. Varjakanpuisto ei anna vastauksiaan helposti, mutta niille, jotka osaavat odottaa ja kuunnella, se avaa ovensa. Olkaa tervetulleita tutkimaan tätä hiljaista valtakuntaa, missä jokainen askel on matka ajassa taaksepäin. Mennäänpäpä, katsotaan mitä metsä meille näyttää.