Kuuntele opastus
*(Opas pysähtyy hitaasti, kääntyy ryhmän puoleen ja levittää kätensä ympäröivän luonnon suuntaan. Äänensävy on kutsuva, rauhallinen ja hieman salaperäinen.)*
Katsokaas ympärillenne. Tuntuuko teistä se, miten ilma muuttuu tässä kohtaa? Kun astumme Pirttipuiston syliin, kaupungin kiire ja asfaltin kumu alkavat hälvetä. Täällä, näiden vanhojen puiden katveessa, aika ei kulje samassa tahdissa kuin muualla. Huomaatteko, miten valo siivilöityy lehvästön läpi ja miten maa tuntuu joustavan jalkojen alla? Tämä ei ole vain puisto, vaan se on kuin elävä arkisto, jossa luonto on hitaasti kietonut syleilyynsä menneisyyden rippeet. Sulkekaa silmänne hetkeksi ja kuunnelkaa. Tuo tuulen suhina ei ole vain ilman liikettä, vaan se on kuin kuiskaus kaikilta niiltä, jotka ovat kulkeneet näitä polkuja ennen meitä, kauan ennen kuin nykyiset kadut piirrettiin kartalle.
Jos menemme syvemmälle historian kerroksiin, meidän on ymmärrettävä, että tämä maa on nähnyt valtavia muutoksia. Ennen kuin tästä tuli virkistysalue, nämä maat olivat osa laajempaa kulttuurimaisemaa, jossa ihminen ja luonto elivät tiiviissä, joskus hyvinkin karussa symbioosissa. Täällä on viljelty, täällä on pientaloja sijainneet ja täällä on tehty päivittäistä työtä, joka on vaatinut kovaa kestävää. Pirttipuiston nimi itsessään kantaa muistoa vanhoista asutuksista, pirteistä pihapiireistä ja elämästä, joka pyöri vuodenaikojen mukaan. Kun katsotte noita suuria, ikääntyneitä puita, muistakaa, että ne ovat nähneet sukupolvien vaihtuvan. Ne ovat seisseet paikallaan, kun ympärillä on rakennettu teitä ja kun kaupunki on laajentunut, mutta ne ovat säilyttäneet tämän pienen palan alkuperäistä rauhaa. Tämä alue on toiminut eräänlaisena keitaana, jossa luonnon kiertokulku on saanut jatkua, vaikka maailma ympärillä on muuttunut peruuttamattomasti.
Mutta jokaisessa tällaisessa paikassa on myös jotain, mitä ei löydy historiankirjoista. Paikalliset legendaat ja vanhat tarinat kertovat, että Pirttipuiston syvimmät kolkat kätkevät sisäänsä salaisuuksia, joita ei ole tarkoitettu kaikille. Sanotaan, että tietyissä valojen ja varjojen leikeissä, erityisesti hämärän aikaan, voi kohdata menneisyyden haamuja tai kuulla ääniä, jotka eivät kuulu tähän maailmaan. On puhuttu kadonneista esineistä, jotka ovat hautautuneet syvälle juurakoiden alle, ja poluista, jotka johtavat paikkoihin, joita ei löydy nykyisistä kartoista. Onko kyse vain mielikuvituksesta vai onko täällä jokin energiakeskittymä, joka vetää puoleensa tarinoita? Ehkäpä luonto itse haluaa suojella jotain, mitä me emme enää osaa ymmärtää. Myytit kertovat, että puisto hengittää ja että se muistaa jokaisen, joka on täällä pysähtynyt miettimään elämäänsä.
Nyt minä haastan teidät. Kun jatkamme matkaamme, älkää vain kävelkö, vaan tarkkailkaa. Etsikää kivestä tai puun rungosta merkkejä siitä, että ihminen on ollut täällä ennen meitä. Katsokaa, missä luonto on ottanut vallan takaisin ja missä historian jäljet vielä häämöttävät. Pysähtykää hetkeksi ja kysykää itseltänne, mitä te jättäisitte jälkeen, jos tämä puisto olisi teidän muistomerkinne. Olkaa hyvä ja seuraatte minua, kuljetaan nyt kohti puiston sydäntä, jossa hiljaisuus on kaikkein syvintä ja tarinat kaikkein vahvimpia. Tervetuloa syvemmälle Pirttipuiston mysteereihin.