Luku 1
*(Opas pysähtyy Cafe Compassin eteen, kääntyy ryhmän puoleen ja hymyilee rennosti. Hän elehtii kädellään rakennusta ja ympäröivää katunäkymää.)*
Katsokaa tätä paikkaa. Täällä, keskellä kaupungin sykettä, on tämä pieni turvasatama, Cafe Compass. Huomaatteko, miten maailman vauhti tuntuu hidastuvan heti, kun astumme oven läpi? Täällä tuoksuu vastajauhattu kahvi, vanha puu ja ripaus historiaa. Se ei ole vain kahvila, vaan se on kuin aikakone. Kun istutte noihin kuluneisiin tuoleihin, ette istu vain huonekaluilla, vaan istutte vuosikymmenten keskustelujen, huokauksien ja salaisuuksien päällä. Tunnelma on intiimi, melkein harras, kuin olisimme astuneet sisään johonkin vanhaan kirjastoon tai merenkulkijan päiväkirjaan. Se on paikka, jossa aika ei ole vihollinen, vaan kumppani.
Mutta mennäänpä syvemmälle, siihen mitä näiden seinien takana on tapahtunut. Tämä rakennus on nähnyt kaupungin muuttuvan ympärillään. Kun katsomme näitä paksun seinien rakenteita, muistamme ajan, jolloin kaupunki oli vielä täynnä sataman hulinaa, rahtilaivoja ja maailman laidalta tulleita uutisia. Compass on toiminut eräänlaisena epävirallisena solmukohtana. Ennen digitaalista aikaa täällä vaihdettiin tietoa, karttoja ja vinkkejä siitä, mihin suuntaan purjehtia – sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti. Täällä on istunut kauppiaita, jotka ovat neuvotelleet kauppoja, jotka ovat muuttaneet kaupungin taloushistoriaa, ja taiteilijoita, jotka ovat etsineet inspiraatiota sateisina iltapäivinä. Se on ollut paikka, jossa sosiaaliset rajat ovat hämärtyneet; täällä merimies ja herrasmies ovat voineet jakaa saman pöydän ja keskustella maailmanmenosta.
Ja tässä tulee se osa, jota ei löydä virallisista matkaoppaista. Kaupungin vanhimmat asukkaat kuiskailevat, että Cafe Compassin kellarikerroksessa tai kenties jonkin salaisen väliseinän takana on säilynyt jotain, mitä ei ole koskaan merkitty karttoihin. Sanotaan, että sodan ja levottomuuksien aikana täällä on pidetty kokoukuksia, joiden tarkoituksena oli suojella kaupungin kulttuuriperintöä tai kenties auttaa ihmisiä löytämään tien turvaan. On olemassa legenda ”kadonneesta kompassista”, joka ei osoita pohjoiseen, vaan näyttää tien sinne, mitä ihminen eniten kaipaa. Ehkä se on vain tarina, jolla houkutellaan turisteja, mutta kun katsotte noita hämäriä nurkkia ja vanhoja yksityiskohtia, ette voi olla miettimättä, mitä kaikkea näiden seinien sisään on oikeasti kätketty.
Joten, nyt kun tiedätte, että ette ole vain tullut juomaan kuppia kahvia, vaan astutte osaksi tätä jatkumoa, kutsun teidät sisään. Ottakaa itsellenne ajanne. Tilaatteko kenties jotain perinteistä, tai ehkä vain annatte ajatustenne vaeltaa. Kun istutte siellä, sulkekaa silmänne hetkeksi ja kuvitelkaa kaikki ne äänet ja puheet, jotka ovat täyttäneet tämän tilan viimeisen sadan vuoden aikana. Anna Compassin ohjata teidät hetkeksi pois nykyhetkestä. Olkaa hyvät, astukaa sisään ja löytäkää oma rauhanne tästä kaupungin sydämestä.
