Luku 1
(Opas pysähtyy apteekin eteen, kääntyy ryhmän puoleen ja ottaa rennon, mutta kutsuvan asennon. Hän elehtii kädellään rakennuksen julkisivua.)
Katsokaapa tätä rakennusta. Täällä, Töölön sydämessä, aika tuntuu pysähtyvän hetkeksi, vaikka ympärillä kaupunki sykkii ja autot kiitävät. Kun astumme sisään Yliopiston Apteekkiin, emme mene vain ostamaan särkylääkettä tai vitamiineja, vaan astumme suoraan Helsingin sivistyshistorian syliin. Tunnetteko te tämän tuoksun? Se on sekoitus nykyaikaista puhtautta ja jotain aivan muuta – hienovaraista viitteitä vanhoista uutteista, pölyisistä kirjoista ja siitä tietystä, rauhoittavasta apteekki-ilmapiiristä, jota ei löydä mistään kauppakeskuksen kulma-apteekista. Täällä on sellaista arvokkuutta, joka saa selkäjänteen suoristumaan ja äänen vaimentumaan. Se on kuin hiljainen lupaus siitä, että täällä tiedetään, mitä tehdään.
Mutta mennäänpä syvemmälle. Yliopiston Apteekki ei ole vain yksi liikkeistä muiden joukossa, vaan se on ollut vuosisatojen ajan tiedon ja hoidon keskus. Alun perin se oli sidoksissa yliopistoon, mikä tarkoitti, ettei täällä vain myyty valmiita tuotteita, vaan täällä tutkittiin ja keitettiin. Kuvitelkaa itsenne aikaan, jolloin apteekkarit olivat kaupungin arvostetuimpia tiedemiehiä, lähes alkemisteja, jotka valmistivat lääkkeet käsin mortteli ja pistaali kädessä. He keräsivät yrttejä, tislasivat eteerisiä öljyjä ja mittasivat tarkasti jokaisen gramman valkoista jauhetta. Tämä paikka on nähnyt Helsingin kasvavan pikkukaupungista metropoliksi, ja se on palvellut kaikkia yhteiskuntaluokkia – professorien hienostuneista vaivista työläisten raskaisiin koloksiin. Se on ollut silta puhtaan tieteen ja arkisen kärsimyksen välillä, paikka, jossa tiede on muuttunut konkreettiseksi helpotukseksi.
Ja tässä tulee se mielenkiintoinen osa, josta harva puhuu. Apteekkien maailma on aina ollut täynnä salaisuuksia. Vanhoissa apteekeissa oli usein takahuoneita ja kellaritiloja, joissa valmistettiin aineita, joiden nimiä ei kirjoitettu ääneen. Sanotaan, että täällä, näiden seinien suojissa, on liikuttanut monenlaisia myytit. On puhuttu salaisista resepteistä, jotka on peritty sukupolvelta toiselle, ja lääkkeistä, joiden vaikutus oli lähes maaginen. Vaikka nykyään kaikki perustuu kliiniseen tutkimukseen, täällä Töölössä voi vielä aistia sen vanhan maailman mystiikan. Ehkä se on vain mielikuvitusta, mutta kun katsoo noita hyllyjä, voi melkein kuvitella, että jossain syvällä varastossa on vielä yksi pölyinen lasipullo, jonka etiketti on haalistunut, ja jonka sisältö voisi parantaa särkyneen sydämen tai palauttaa kadonneen nuoruuden.
Joten, ennen kuin jatkamme matkaamme läpi Töölön, pysähdykää hetkeksi. Katsokaa rakennusta ei vain apteekkina, vaan muistomerkkinä siitä, miten olemme oppineet hallitsemaan sairauksia ja ymmärtämään kehoamme. Seuraavan kerran, kun kuljette tästä ohi, muistakaa, että tämän julkisivun takana sykkii Helsingin tieteellinen sydän. Nyt, jos teillä ei ole kiirettä lääkinnällisten ihmeiden pariin, niin liikuttaisiinan eteenpäin ja katsotaan, mitä muita salaisuuksia tämä kaupunginosamme kätkee sisäänsä. Olkaa hyvä, tulkaa perään.
