Luku 1
*(Opas pysähtyy rakennuksen eteen, ottaa kevyesti kiinni opastekyltistä tai viittaa kädellään rakennuksen arkkitehtuuriin. Hän puhuu rauhallisesti, mutta intohimolla, välillä pysähtyen antamaan kuulijoiden imuroida tunnelman.)*
Katsokaa tätä rakennusta. Tuntuuko siitä, että se hengittää? Me seisomme nyt Kulosaaren Casinon edessä, ja vaikka nimi saattaa viedä ajatukset välittömästi rulettipöytiin ja hienostuneisiin iltapukuihin, tämä paikka on paljon enemmän kuin vain pelihalli. Se on aikakone. Kun suljette silmänne, voitte melkein kuulla meren kohinan ja kaukaiset jazzimelodiat, jotka kelluvat ilmassa. Täällä, saaren syleilyssä, aika tuntuu hidastuvan. On jotain hämmentävää siinä, miten tämä rakennus seisoo tässä – se on kuin arvokas vanha herra, joka kantaa mukanaan salaisuuksia aikakaudelta, jolloin Helsinki oli vielä kasvava suurkaupunki ja Kulosaari oli varakkaiden kauppiasperheiden ja taiteilijoiden yksityinen paratiisi.
Mutta mennäänpä syvemmälle historiaan. Kulosaaren Casino ei syntynyt tyhjiöstä, vaan se on osa saaren visionääristä kehitystä 1900-luvun alkupuolella. Alun perin tämä alue suunniteltiin puutarhakaupungiksi, jossa luonto ja arkkitehtuuri kohtaisivat harmonisesti. Casino itsessään edustaa sitä aikakautta, jolloin vapaa-aika muuttui taiteeksi. Se ei ollut vain paikka pelata, vaan sosiaalinen keskus, kohtaamispaikka ja kulttuurin keidas. Kuvitelkaa ne illat, jolloin täällä on tanssittu ja naurettu, kun samettiset verhot ovat peittäneet maailman ulkopuolella vallinneet levottomuudet. Arkkitehtuurissa näkyy tuo tietty hienostuneisuus; se on tehty kestämään, mutta samalla kutsumaan sisään. Se on ollut näyttämönä niin sivistyneille keskusteluille kuin hienoiselle flirttailullekin, ja jokainen nurkka tässä rakennuksessa on nähnyt tuhansia tarinoita ihmisistä, jotka halusivat paeta arjesta johonkin loisteliaampaan.
Tämän paikan ympärille on kuitenkin kietoutunut tietty mystiikka. Kun puhutaan Casinosta, puhutaan usein myös niistä asioista, joita ei kirjoitettu virallisiin historiankirjoihin. On sanottu, että näiden seinien sisällä on tehty sopimuksia, jotka ovat vaikuttaneet Helsingin kauppaan ja politiikkaan, kaukana julkisuuden valokeilasta. Casino on ollut eräänlainen suljettu maailma, jossa säännöt olivat hieman erilaisia kuin mantereella. Onko täällä vaellettu haamuja tai onko kellarikerroksissa säilytetty salaisuuksia, joita ei koskaan paljastettu? Ehkäpä. Mutta juuri tuo hienoinen mysteeri, se tuntemus siitä, että rakennus tietää enemmän kuin meille kerrotaan, tekee tästä kohteesta niin vetovoimaisen. Se ei ole vain kiveä ja puuta, vaan kerrostunut muistojen arkisto.
Nyt, kun katsotte rakennusta vielä kerran, kysykää itseltänne: mitä te tekisitte, jos saisitte palata vuosisata taaksepäin yhteen iltaan tämän katon alle? Kuka teidät täällä vastaisi ja mihin keskusteluun te osallistuisitte? Kulosaaren Casino muistuttaa meitä siitä, että kaupungillamme on sielu ja että historian jännittävimmät osat löytyvät usein juuri tällaisista hiljaisista nähtävyyksistä. Toivon, että vietätte hetken vain tarkkaillen tätä paikkaa ennen kuin jatkamme matkaamme. Onneksi jotkut rakennukset osaavat vielä kertoa tarinoitaan niille, jotka pysähtyvät kuuntelemaan.
