Kuuntele opastus
(Opas pysähtyy, ottaa rennosti asennon ja viittaa kädellään ympäröivää vehreyttä. Äänensävy on kutsuva, hieman salaperäinen ja lämmin.)
Katsokaa ympärillenne. Täällä, keskellä kaupungin sykettä, me ollaan ikään kuin omassa kuplassamme. Huomaatteko, miten ilma tuntuu erilaiselta? Se on kosteampaa, tuoksuu mullalta ja vanhalta puulta. Kaakonpuisto ei oo vain kasa puita ja pensaita, vaan se on kaupungin keuhkot ja samalla muistikirja. Kun suljette silmänne, voitte melkein kuulla, miten kaupungin melu vaimenee ja tilalle tulee lintujen siritys ja lehtien havina. Täällä aika tuntuu hidastuvan. Me ei vaan kävelly puistossa, vaan me astutaan sisään tilaan, jossa luonto ja ihmisen kädenjälki on oppinut elämään sopusoinnussa vuosikymmenten saatossa. Tervetuloa paikkaan, jossa kaupungin kiire pysähtyy.
Mutta mennäänpä syvemmälle. Jos katsotte noita isoja, vanhoja puita, niin ne on nähneet tämän kaupungin muuttuvan täysin. Ennen tätä puistoa, täällä on ollut aivan toinen maailma. Täällä on liikkunut hevoskärryt, kauppiaat ja työväenluokan ihmiset, jotka etsivät täältä hengähdyspaikkaa tehtaiden savuista ja pölyisistä kaduista. Puiston suunnitteluun on heijastunut se aikakausi, jolloin puistoja ei tehty vain koristukseksi, vaan ne olivat sosiaalisia näyttämöitä. Täällä on kävelty sunnuntai-iltapäivisin parhaimmilla vaatteilla, vaihdettu kuulumisia ja kenties kuiskaillut rakkaudentunnustuksia puiden varjossa. Jokainen polku, jota me nyt kuljetaan, on kulutettu tuhansilla jaloilla ennen meitä. Se on kerrostumaa historiaa, jossa jokainen istutus ja jokainen penkki kertoo tarinaa siitä, miten me on haluttu tuoda pala villiä luontoa osaksi urbaania elämää.
Ja tässä kohtaa tulee se mielenkiintoinen osa, jota ei löydy virallisista opasteista. Sanotaan, että Kaakonpuistossa on tiettyjä kohtia, joissa raja nykyhetken ja menneisyyden välillä on ohut. On kierrettu tarinoita, että tietyissä sumuisissa aamuissa täällä on nähty hahmoja, jotka eivät kuulu tähän aikaan. Ehkä ne on vain muistoja, tai kenties puiston syvissä juurissa asuu jokin vanha henki, joka vahtii tätä vihreää saareketta. On myös huhuttu, että puiston rakenteiden alle on jäänyt hautautuneena asioita, joita ei haluttu löytää, kun kaupunkia laajennettiin. Se on sellainen hienoinen mysteeri, joka saa tämän paikan tuntumaan elävältä. Se ei oo vain puisto, vaan se on elävä organismi, jolla on omat salaisuutensa, joita se paljastaa vain niille, jotka osaavat oikein kuunnella ja katsoa.
Nyt kun me ollaan kulkeneet läpi tämän historiallisen ja mystisen polun, mä haluan haastaa teidät. Kun te jatkatte matkaanne, älkää vain kävelkö, vaan yrittäkää löytää se yksi yksityiskohta, joka puhuttelee juuri teitä. Ehkä se on sammalen peittämä kivi tai valon leikki lehdissä. Pysähtykää hetkeksi, vetäkää syvään henkeä ja tungekaa tämä rauha taskuunne, kun palaatte takaisin kaupungin kiireeseen. Kiitos, kun kuljitte tänään kanssani historian ja luonnon rajapinnassa. Toivottavasti Kaakonpuisto jätti teille jotain sellaista, mitä ei voi ostaa rahalla, vaan ainoastaan kokea. Hyvää jatkoa matkaan!