La Famiglia

*(Opas pysähtyy, laskee äänensä hieman ja katsoo ryhmääan ympärilleen, ikään kuin varmistaen, etteivät ulkopuoliset kuule. Hän elehtii kädellään kohti rakennusta ja sen hämäriä kulmia.)* Katsokaas tätä paikkaa. Tunnetteko te sen? Tämän raskaan, lähes käsin kosketeltavan historian, joka lepää näiden seinien välissä. Tervetuloa La Famiglian maailmaan. Kun astumme tänne, me emme astu vain rakennukseen, vaan me astumme sisään yhteen kaupungin tarkimmin varjeltuista salaisuuksista. Huomaatte, kuinka kaupungin melu vaimenee, kunne vain kaukainen kaiku jää taustalle. Täällä ilma on eri; se tuoksuu vanhalta puulta, pölyltä ja jollain tavalla... valtaan. Tämä ei ole vain nähtävyys, vaan se on monumentti uskollisuudelle, verisiteille ja niille sopimuksille, joita ei koskaan kirjoitettu paperille, vaan jotka sinetöitiin kättelyillä ja katseilla. Jos mennään syvemmälle historiaan, niin La Famiglia ei syntynyt tyhjiössä. Se oli vastaus ajan vaatimuksiin. Vuosisatoja sitten, kun kaupunkia hallitsivat suvut ja klaanit, tarvittiin paikkoja, joissa voitiin tehdä päätöksiä kaupungin kohtalosta kaukoana viranomaisten silmistä. Tämä paikka toimi eräänlaisena epävirallisena hallintokeskuksena. Täällä on istuttu pöydissä, joiden ympärillä on määritelty kaupan reitit, jaettu omaisuutta ja joskus myös päätetty, kuka saa jäädä peliin ja kuka ei. Se oli hienovaraista valtapeliä, jossa etiketti oli yhtä tärkeää kuin rauta. Jokainen huone, jokainen käytävä on suunniteltu niin, että kuulevasti kuunneltiin, mutta nähtiin vain se, mitä haluttiin näyttää. Se on ollut turvasatama omille ja läpikulkuportti niille, joilla oli tarpeeksi rohkeutta tai rahaa pyytää pääsyä sisään. Mutta tiedättehän te, että jokaisella tällaisella paikalla on myös varjopuolensa. La Famiglian ympärillä liikkuu tarinoita, joita historiankirjat eivät uskalla kertoa. Sanotaan, että näiden seinien sisällä on huoneita, joita ei löydy mistään kartasta. Paikkoja, joissa on tehty valoja ja varjoja yhdistäviä sopimuksia, joista ei ole ollut paluuta. On myytti siitä, että suvun perustajilla oli tapa jättää jokaisen tärkeän päätöksen yhteyteen pieni, näkymätön merkki – eräänlainen symbolinen allekirjoitus, joka muistutti tulevia polvia siitä, että velka on aina maksettava. Jotkut sanovat, että jos pysähtyy tässä käytävässä ja kuuntelee oikein tarkasti, voi kuulla vieläkin niiden kuiskausten kaiun, jotka muuttivat tämän kaupungin kulkua salaa, yöllisissä kokouksissa, kynttilänvalon lepattessa. Nyt, kun me olemme tässä, haluan teidän tekevän yhden asian. Kun me jatkamme matkaamme sisälle, älkää vain katsoko patsaita tai huonekaluja. Yrittäkää tuntea se jännite, joka täällä vallitsee. Mietikää, kuka teistä olisi uskaltanut astua näistä ovista sisään sata vuotta sitten. La Famiglia opettaa meille, että historia ei ole vain vuosilukuja ja nimiä, vaan se on tunteita, pelkoa ja loputonta kunnianhimoa. Se on tarina meistä kaikista ja siitä, miten perhe ja uskollisuus voivat olla sekä suurin voima että raskain taakka. Olkaa hyvä, tulkaa perässä, niin näyttelen teille sen huoneen, jossa kaikki alkoi. Pysykää lähellä, sillä täällä varjot ovat pitkiä.