Luku 1
*(Opas pysäyttää ryhmän torin keskelle, ottaa rennon asennon ja katsoo ympärilleen, antaen kaupungin äänien täyttää hetken ennen kuin hän aloittaa matalalla, kutsuvalla äänellä.)*
Katsokaa ympärillenne. Tunnutteko sen? Tämän hienoisen värinän ilmassa? Me seisomme nyt Valdemarin torilla, paikassa, joka on kaupunkimme sykkivä sydän. Useimmille ohikulkijoille tämä on vain kivetty aukio, paikka josta kuljetaan töihin tai jonne pysähdytään hakemaan kahvia, mutta meille, jotka osaamme lukea kaupungin näkymättömiä kerroksia, tämä tori on kuin avoin historian kirja. Kuunnelkaa kaupungin huminaa ja kuvitelkaa hetkeksi, kuinka nykyajan autojen äänet vaihtuvat hevosten kavioiden kopinaksi ja kauppiaiden huutoon. Täällä, näiden rakennusten varjossa, on tehty päätöksiä, jotka ovat muovanneet koko meidän alueemme kohtaloa vuosisatojen ajan. Tervetuloa paikkaan, jossa aika ei ole kulunut, vaan se on kerrostunut.
Jos menemme syvemmälle historiaan, meidän on palattava aikaan, jolloin kaupunki oli vielä nuori ja kunnianhimoinen. Valdemarin tori ei syntynyt sattumalta, vaan se oli suunniteltu vallan ja kaupan risteykseksi. Nimikkonsa tori sai kuningas Valdemarilta, joka näki tämän strategisen pisteen avaimena alueen hallintaan. Keskiajalla tämä aukio oli täynnä elämää: täällä kaupattiin villaa, suolaa ja rautaa, ja täälläkin on pystytetty markkinapöytiä, joiden ääressä on solmittu sopimuksia, jotka ovat rikastuttaneet joitakin ja syöksyneet toiset konkurssiin. Mutta tori ei ollut vain kaupankäyntiä varten. Se oli kaupungin poliittinen areena. Nuo jykevät kiviseinät, joita näette ympärillänne, ovat nähneet julkisia julistuksia, juhlakulkueita ja kenties myös verisiä levottomuuksia, kun kansa on vaatinut oikeuksiaan kruunulta. Jokainen mukulakivi täällä kantaa mukanaan tarinaa jostain menneestä, jostain, mikä on jo unohtunut historiankirjoista, mutta elää yhä tässä maaperässä.
Mutta jokaisella historiallisella paikalla on myös varjonsa, ja Valdemarin torilla on salaisuus, josta paikalliset puhuvat vain kuiskaten. Legendan mukaan torin alapuolelle, syvälle maan alle, on rakennettu verkosto salakäytäviä, jotka yhdistivät kaupungin tärkeimmät kartanot ja kirkon. Sanotaan, että hätätilanteissa kaupungin eliitti pystyi katoamaan näkyvistä sekunneissa. Mutta myytti menee vielä pidemmälle. Kerrotaan, että yhden näistä tunneleista vartioi niin sanottu Hiljainen vartija, henki, joka syntyi jostain kaupungin suurimmasta vääryydestä. Jotkut vannovat kuulleensa kaukaisia askelia kivetyksen alta juuri silloin, kun tori hiljenee yön syvimmässä hetkessä. Onko kyse vain tuulesta rakennusten välissä vai jostain, mitä me emme pysty selittämään? Historioitsijana pyrin faktoihin, mutta täällä, tämän torin keskellä, on vaikea olla uskomaan, että joitakin asioita ei voi mitata mittanauhalla.
Nyt, kun olemme haistelleet historian tuoksua ja kuunnelleet legendaa, kutsun teidät katsomaan tarkemmin tuota kulman vanhaa rakennusta. Huomaatteko sen pienen, kuluneen kaiverruksen ovenpielessä? Se on vihje siitä, mitä menemme seuraavaksi tutkimaan. Mutta ennen kuin liikumme eteenpäin, pysähdykää vielä hetkeksi. Sulje silmäsi ja tungekaa itsenne osaksi tätä jatkumoa. Te olette nyt osa Valdemarin torin tarinaa. Toivon, että seuraavalla kerralla, kun kuljette tämän aukion poikki, ette näe vain kiveä ja betonia, vaan näette kaiken sen elämän, draaman ja mysteerin, joka täällä on tapahtunut. Olkaa hyvä, tulkaa perässä, niin paljastamme seuraavan salaisuuden.
