Kuuntele opastus
(Opas pysähtyy, ottaa pienen tauon ja katsoo ympärilleen, antaen ryhmän vaipua luonnon rauhaan. Hän puhuu rauhallisella, mutta kutsuvalla äänellä.)
Katsokaas tätä ympärillämme olevaa rauhaa. Täällä Suojalkaan saavuttuaan ihminen tuntee heti, miten maailman kiire jää jonnekin kauas taakse. Kuulkaa tuota tuulen huminaa puunlatvoissa ja veden hiljaista liplatusta. Täällä luonto ei ole vain tausta, vaan se on itsessään tarina, joka on kirjoitettu sammaleeseen, kiviin ja vanhoihin puunrunkoihin. Täällä ilma tuntuu puhtaammalta, melkein pyhältä. On helppo kuvitella, että aika on pysähtynyt, tai että me olemme astuneet sisään johonkin muuhun ulottuvuuteen, missä vain luonnon omat lait pätevät. Tervetuloa paikkaan, joka on nimensä mukaisesti toiminut suojana ja turvapaikkana niin ihmiselle kuin eläimellekin läpi vuosisatojen.
Kun katsomme tätä maisemaa historian silmin, meidän täytyy muistaa, että tämä ei ole aina ollut vain virkistysalue. Satoja vuosia sitten tämä maasto oli elämän ja kuoleman kamppailukenttää. Täällä on kulkenut väkeä, joiden tarinoita ei ole kirjoitettu historiankirjoihin: metsästäjiä, erakkoja ja kenties pakoilijoitakin, jotka etsivät suojaa maailman myrskyiltä. Tällaiset paikat olivat tärkeitä strategisia pisteitä; ne tarjosivat näköalapaikkoja ja luonnollisia esteitä. Jos mietitään vanhoja kulkureittejä, tällaiset luonnonmuodostelmat ohjasivat ihmisten kulkua jo ennen kuin ensimmäistäkään kunnon tietä raivattiin. Täällä on koettu ankarat talvet ja polttavat kesät, ja jokainen täällä kasvava ikivanha puu on nähnyt sukupolvien vaihtuvan. Se on hiljainen todistaja ajasta, jolloin ihminen eli täydellisessä riippuvuudessa luonnosta, ja kunnioitti sen voimia pelolla ja kunnioituksella.
Mutta kuten kaikissa näin syvien metsien ja vesien paikoissa, myös Suojalkaan liittyy omia salaisuuksiaan. Paikalliset tarinat kuiskailevat, ettei täällä ole kyse vain puista ja kivistä. Vanhan kansan mukaan tällaisilla paikoilla on omat henkensä, jotka vahtivat maata. On puhuttu näyistä ja omituisista valoista, jotka tanssivat veden pinnalla sumuisina aamuina. Ehkä kyse on vain valon taittumisesta tai mielikuvituksesta, mutta kun seisoo täällä yksin hämärässä, on helppo uskoa, että metsä tarkkailee meitä takaisin. On sanottu, että ne, jotka tulevat tänne puhtaalla sydämellä ja hiljaisuudella, löytävät täältä vastauksia kysymyksiin, joita he eivät edes tienneet kysyvän. Se on tämä mystinen vetovoima, joka saa ihmiset palaamaan tänne kerta toisensa jälkeen, etsimään jotain sellaista, mitä kaupungin betoniviidakosta ei voi löytää.
Nyt kun olemme oppineet hieman tämän paikan sielusta, haluan teidät kokeilemaan yhtä asiaa. Sulkekaa hetkeksi silmänne. Kuunnelkaa. Yrittäkää erottaa tuulessa jokainen yksittäinen ääni ja tuntea maan pinta jalkojenne alla. Antakaa tämän paikan energian virrata läpi. Kun avaatte silmänne, katsokaa ympärillenne uudestaan ja miettikää, mitä te itse haluatte jättää jäljeksi tähän maisemaan – tai mitä te haluatte täältä ottaa mukaanne takaisin arkeen. Kiitos, kun kuljitte tämän polun kanssani. Nyt jatketaan matkaa, mutta muistakaa kulkea kevyesti, jotta tämä suojapaikka säilyy samanlaisena myös tuleville sukupolville.