Luku 1
*(Opas pysähtyy Arabianrannan Apteekin eteen, ottaa pienen tauon ja katsoo ryhmäänsä hymyillen. Hän elehtii kädellään rakennusta ja ympäröivää katunäkymää.)*
Katsokaa tätä rakennusta. Pysähdytään hetkeksi ja vain kuunnellaan. Jos suljette silmänne, voitte melkein kuulla, kuinka kaupungin kiire vaihtuu johonkin hitaampaan, lähes pysähtyneeseen aikaan. Täällä, Arabianrannan Apteekin seinien suojassa, ilma tuntuu erilaiselta. Se on sekoitus vanhaa puuta, kuivattuja yrttejä ja sellaista hämärää pölyä, joka kantaa mukanaan vuosikymmenten, ehkä jopa vuosisatojen tarinoita. Tämä ei ole vain paikka, josta on joskus haettu lääkettä, vaan tämä on kaupunkimme muisti. Täällä kohtaavat itä ja länsi, tiede ja taika, ja kaikki tämä on tiivistetty näihin pieniin, tummiin lasipulloihin ja hyllyihin, jotka notkuvat salaisuuksista. Tervetuloa paikkaan, jossa aika ei kulje viisarikellolla, vaan tippumalla hitaasti hiekkakellossa.
Mutta mennäänpä syvemmälle siihen, miten tämä kaikki alkoi. Arabianrannan Apteekki syntyi aikana, jolloin kaupunki oli portti tuntemattomaan. Se oli aikaa, jolloin kauppalaivat saapuivat rannoillemme lastit täynnä eksoottisia mausteita, hartsia ja juurevia uutteita, joista kukaan paikallinen ei ollut ikinä kuullut. Apteekari, joka tämän talon pystytti, ei ollut vain kauppias, vaan todellinen alkemisti ja tiedonjanoinen oppine. Hän yhdisteli eurooppalaista lääketiedettä ja arabialaista yrttiviisautta tavalla, joka oli tuohon aikaan lähes vallankumouksellista. Täällä keitettiin uutteita, jotka paransivat kuumeita, joihin ei ollut muuta lääkettä, ja sekoitettiin voiteita, joiden sanottiin poistavan syvimmätkin särky. Rakennus itsessään on todiste tästä ajasta; huomaatteko nuo paksut seinät ja matalat katot? Ne on suunniteltu pitämään sisätilat viileinä, jotta herkät lääkeaineet eivät olisi pilanneet trooppisessa helteessä. Tämä paikka oli kaupungin tiedekeskus ennen kuin sanaa tiedekeskus edes tunnettiin.
Kuitenkin, kuten jokaisella vanhalla apteekilla on, myös tällä on oma mysteerinsä. Kaupunkilaiset kuiskailevat edelleen takahuoneesta, jonne ei ole pääsyä. Sanotaan, että siellä säilytetään kirjaa, johon on kirjattu jokainen kaupungin asukas ja heidän salaisimmat vaivansa. Mutta se ei ole se suurin myytti. Tarinan mukaan apteekari kehitti kerran eliksiirin, joka ei parantanut kehoa, vaan avasi mielen. Sanottiin, että yksi pisara tätä nestettä sai ihmisen näkemään tulevaisuuden tai muistamaan asioita, jotka olivat pyyhkiytyneet pois sukupolvien takaa. Monet kaupungin vaikutusvaltaisimmat miehet vierailivat täällä öisin, ei hakemassa kuumelääkettä, vaan etsimässä vastausta kysymyksiin, joihin tavallinen lääketiede ei osannut vastata. Oliko se vain kaupunkilegenda vai todellinen taikuus? No, kun katsotte noita hämärätasoisia hyllyjä, on vaikea olla uskomatta, että täällä on tapahtunut jotain sellaista, mitä emme pysty selittämään.
Nyt, kun olemme katsoneet tätä historiallista helmeä ulkopuolelta, ehdotan, että astumme sisään. Mutta varoittelen teitä: älkää koskeko pulloihin, joissa ei ole etikettiä. Kuten historian oppikirjat opettavat, uteliaisuus on joskus vaarallista, mutta tässä kaupungissa se on ainoa tapa oppia totuutta. Astukaa perään, ja annan teidän tuntea tuon erityisen tuoksun itse. Katsotaan, mitä salaisuuksia tämä talo paljastaa meille tänään.
