Abiturientinaukio

*(Opas pysähtyy aukion keskelle, katsoo ympärilleen ja hymyilee ryhmälle. Hän elehtii kädellään laajasti ympäröiviä rakennuksia ja ihmisvilinää.)* Katsokaa ympärillenne. Tässä me nyt seisomme, Abiturientinaukiolla. Tunnetteko tekin sen sähkön ilmassa? Se ei ole vain tämän hetken kiire tai kaupungin syke, vaan se on kerroksellista energiaa. Jos suljette silmänne hetkeksi, voitte melkein kuulla kaukaisen hihkaisun, nuorten jalkojen kapinan kivetyksellä ja sen tietynlaisen, vapautuneen jännityksen, joka täyttää tämän paikan joka kevät. Tämä aukio ei ole vain maantieteellinen piste kartalla, vaan se on kaupunkimme kollektiivinen muistipaikka. Se on kynnys, jossa lapsuus jää taakse ja aikuisten maailma avautuu. Täällä on itketty helpotuksesta, naurettu päähulluisti ja haaveiltu tulevaisuudesta, joka tuntui tuolloin äärettömältä. Mutta mennäänpä syvemmälle, ennen kuin tämä paikka oli nuorten juhla-aukio. Jos kelaamme aikaa taaksepäin, tämä kivetys kätkee alleen kaupungin kasvukipuja ja teollista perintöä. Ennen nykyistä loistoaan tämä alue oli osa kaupungin sykkivää infrastruktuuria, kenties kauppapaikka tai varastojen välittömässä läheisyydessä oleva kulkuväylä, jossa hevoskärryt kolistivat ja kauppiaat huusivat tavaroitaan. Rakennukset ympärillämme ovat nähneet kaupungin muuttuvan puu- ja tiilirakenteista moderniksi metropoliksi. Arkkitehtuurissa näkyy vielä kaiut menneiltä vuosikymmeniltä; nuo korkeat ikkunat ja koristeelliset räystäät kertoivat aikoinaan säädyllisyydestä ja varakkuudesta. Aukio on toiminut hiljaisena todistajana poliittisiin muutoksiin ja yhteiskunnan murroksiin. Se on ollut paikka, jossa on kokoontuttu tekemään päätöksiä, jotka ovat muovanneet tämän kaupungin identiteettiä, kauan ennen kuin se nimettiin opiskelijoiden kunniaksi. Tämän aukion varjoissa liikkuu kuitenkin myös yksi pieni salaisuus, josta ei kirjoiteta historiankirjoihin. Paikallisten vanhimpien keskuudessa kiertää tarina niin sanotusta onnenkivestä, joka on piilotettu jonnekin aukion pohjalle tai kenties upotettu johonkin ympäröivistä seinistä. Legendan mukaan ne, jotka löytävät tämän kivisymbolin tai koskettavat oikeaa kohtaa muuria valmistumispäivänään, saavat elinikäisen onnen ja menestyksen urallaan. Jotkut sanovat, että kyseessä on vain kaupunkimyytti, mutta kun seuraatte tarkasti nuorten liikkeitä toukokuun loppupuolella, huomaatte monen hankaavan tiettyä kulmakiveä tai kuiskaavan jotain seinälle. Se on eräänlainen rituaali, näkymätön side sukupolvien välillä, joka muuttaa tavallisen kivetyksen pyhäksi maaksi. Nyt, kun meillä on tämä historiallinen perspektiivi mielessämme, haastan teidät tekemään jotain. Älkää vain kävelkö läpi, vaan pysähtykää hetkeksi. Kuvitelkaa itsenne nuorena, täynnä toivoa ja pelkoa, ja miettikää, mitä te itsenne olisitte kuiskanneet tälle aukiolle vuosikymmeniä sitten. Historian hienous on siinä, ettei se ole vain kuollutta tekstiä, vaan se elää meissä ja näissä kivissä. Kiitos, että kuljitte tämän pienen aikamatkan kanssani. Nyt jatketaan matkaa, mutta muistakaa, että jokainen askel tällä aukiolla on askel tuhansien muiden jäljillä.