Tunnelimaalaus

*(Opas pysähtyy tunnelin suulle, laskee ääntään hieman ja viittaa kädellään hämäryyteen)* Katsokaa tätä paikkaa. Kun astumme nyt sisään, huomaatte heti, kuinka kaupungin melu vaimenee ja ilma muuttuu viileämmäksi, lähes kosteaksi. Täällä seinät eivät ole vain betonia ja kiveä, vaan ne hengittävät historiaa. Nuo värit, jotka näette tuolla edessä, eivät ole vain koristelua, vaan ne ovat ikkunoita menneisyyteen. Tunnelimaalaukset ovat erikoisia, koska ne sijaitsevat paikassa, jonne valo ei luonnostaan kuulu. Se luo tilaan lähes sakraalin, pyhän tunnelman. Täällä, maan alla, aika tuntuu pysähtyvän. Voitte melkein tuntea, kuinka kaupunki yläpuolellamme jatkaa kiirettään, kun me laskeudumme alas tähän hiljaiseen, värikkääseen maailmaan, joka on pysynyt salassa suurimmalta osalta kulkijoita. Mutta jos mietitään, miksi nämä teokset on tähän tehty, meidän täytyy palata ajassa taaksepäin. Nämä tunnelit on rakennettu aikana, jolloin kaupunkisuunnittelu oli vielä hyvin funktionaalista, lähes teollista. Tunnelit olivat käytännön ratkaisuja – kulkuväyliä, suojia tai huoltotiloja. Kuitenkin ihminen on aina pyrkinyt tuomaan kauneutta sinne, missä on pimeää. Nämä maalaukset heijastavat aikakauttaan; ne kertovat tarinoita kaupungin kasvusta, työläisten arjesta ja siitä, miten taide on hakeutunut marginaaleihin. Historiallisesti katsottuna tällaiset urbaanit teokset ovat olleet vastalause harmaudelle. Ne on usein luotu hämärässä, kenties jopa salaa, kun taiteilijat halusivat jättää jälkensä paikkoihin, joita ei ollut tarkoitettu gallerioiksi. Jokainen siveltimenveto ja värivalinta kantaa mukanaan viestiä ajasta, jolloin kaupunki määriteltiin uudelleen ja ihmiset etsivät omaa tilaansa betoniviidakon keskeltä. Tähän paikkaan liittyy tietysti myös omat salaisuutensa ja paikalliset myytit. Paikalliset kertovat, että osa näistä kuvioista ei ole vain taidetta, vaan eräänlaisia koodeja tai merkkejä, joita on käytetty viestimiseen aikana, jolloin tietyt asiat piti pitää piilossa viranomaisilta. On sanottu, että jotkut maalaukset on tehty niin, että ne muuttavat muotoaan riippuen siitä, mistä kulmasta valo niihin osuu tai kuka niitä katsoo. Onko kyse vain optisesta harhasta vai jostain suuremmasta? Ehkäpä se on vain kaupunkilaisromantiikkaa, mutta kun seisoo täällä yksin hämärässä, on helppo uskoa, että nämä seinät tietävät enemmän kuin kertovat. Täällä on vallinnut tietty hiljainen sopimus: taiteilija sai luoda, ja kaupunki antoi sen olla, kunhan se pysyi maan alla, poissa päivänvalon valvonnasta. Nyt kun olemme nähneet nämä teokset, haluan teidän pysähtyvän hetkeksi. Älkää vain katsoko värejä, vaan yrittäkää kuunnella tätä tilaa. Mitä nämä seinät kertoisivat meille, jos ne osaisivat puhua? Kun lähdemme nyt takaisin pintaan, katsokaa kaupunkia hieman eri silmin. Muistakaa, että jokaisen harmaan seinän ja jokaisen pimeän kulman alla voi piillä kokonainen maailma, joka odottaa löytäjäänsä. Kiitos, että kuljitte tämän matkan kanssani. Olkaa varovaisia askelissanne, kun nousemme takaisin valoon.