Luku 1
*(Opas pysähtyy, katsoo ryhmää rauhallisesti ja elehtii kädellään ympäröivää maisemaa. Äänensävy on kutsuva, hieman salaperäinen, mutta vakaa.)*
Katsokaa ympärillenne. Tuntuuko se teistä? Se on se tietty hiljaisuus, joka laskeutuu päälle, kun astutaan paikkaan, jossa arkipäivä ja myytit kietoutuvat toisiinsa. Me emme ole täällä vain katsomassa kiveä tai patsasta, vaan me olemme astumassa sisään suomalaisen sielunmaisemaan. Kun puhumme Väinämöisestä, emme puhu vain hahmosta, vaan symbolista, joka on kantanut mukanaan koko kansakunnan itsetuntoa ja viisautta vuosisatojen ajan. Hengittäkääpä syvään tätä ilmaa. Täällä, missä tuuli humisee puissa, voi melkein kuulla sen kaukaisen kanteleen kaiun, joka kutsuu meidät pysähtymään ja kuuntelemaan, mitä menneisyys meille haluaa kertoa.
Mutta mennäänpä syvemmälle, historian hämärään. Väinämöinen ei ole vain satuhahmo, vaan hän edustaa muinaista tietäjää, shamaania, jonka valta ei perustunut miekkaan tai sotaisaan voimaan, vaan sanaan ja tietoon. Historiallisesti katsottuna tämä heijastaa suomalaista kulttuuriperintöä, jossa laulu ja loitsut olivat työkaluja maailman hallitsemiseen ja parantamiseen. Miettikää, kuinka valtava ero tämä on verrattuna muiden kulttuurien sankareihin. Väinämöinen ei valloittanut maita, vaan hän loi maailman järjestyksen kanteleellaan ja viisaudellaan. Hän on ikuinen oppilas ja mestari samassa paketissa. Kun tarkastelemme näitä näkymiä, me näemme itse asiassa heijastuksen siitä, miten meidän esi-isämme ymmärsivät luonnon ja ihmisen välisen suhteen. Se oli syvää kunnioitusta, lähes uskonnollista yhteyttä maahan ja veteen, joka virtaa juuri tässä kohdassa.
Tässä kohtaa haluan kertoa teille pienen salaisuuden, jota ei aina oppaiden kirjoissa mainita. Väinämöisen tarina ei ole vain menneisyyttä, vaan se on jatkuva kierto. Monet uskovat, että Väinämöinen ei koskaan todella lähtenyt, vaan hän jätti jälkeensä kanteleensa ja lupauksen siitä, että kun kansaa kohtaa suuri hätä tai kun viisaus unohtuu, hän palaa takaisin. Tämä myytti kertoo meille jostain hyvin olennaisesta: toivosta ja jatkuvuudesta. Se on se hienovarainen jännite, joka tekee tästä paikasta sähköisen. Kun katsotte tuota maisemaa, älkää nähneet vain luontoa, vaan näkyköte, jossa taikuus ja todellisuus kohtaavat. Se on se salaisuus, joka tekee tästä kohteesta enemmän kuin vain nähtävyyden; se on kohtaamispaikka ihmisen ja ikuisuuden välillä.
Nyt, kun olemme kulkeneet tämän polun läpi, haluan haastaa teidät. Kun jatkatte matkaanne, älkää vain tallentako tätä paikkaa valokuviin, vaan yrittäkää löytää se oma kanteleenne, se oma sisäinen rauhanne ja viisautenne. Mitä te sanoisitte maailmalle, jos teillä olisi Väinämöisen voima muuttaa asioita pelkällä sanalla? Pysähdykää vielä hetkeksi, kuunnelkaa tuulta ja tuntekaa se yhteys, joka yhdistää meidät tähän maahan. Kiitos, että kuljitte tämän tarinan läpi kanssani. Voitte nyt tutustua kohteeseen omaan tahtiinne, mutta muistakaa, että tarina jatkuu teidän kanssanne.
