Luku 1
*(Opas pysähtyy tornin juurelle, kääntyy ryhmän puoleen ja ottaa rennosti kädet taskuihin. Hän katsoo ylöspäin tornin huipulle ja hymyilee tietävästi.)*
Katsokaa tätä jättiläistä. Kun me seisomme tässä, on helppo unohtaa, että tämä torni ei ole vain betonia ja terästä, vaan se on tavallaan kaupunkimme hiljainen vartija. Tunnetehan te sen pienen virtauksen, tuon Myllypuron, joka soljuu täällä lähellä? Se on antanut nimiin ja merkityksiin, mutta tämä torni on noussut sen yläpuolelle hallitsemaan kaupunkikuvaa. Tuntuuko teistä, että täällä on jollain tapaa rauhallisempaa kuin keskustassa? Se johtuu siitä, että tällaiset rakennelmat luovat ympärilleen omanlaisen aikakauden. Ne seisovat paikallaan, vaikka maailma niiden ympärillä kiitää eteenpäin. Vedetään syvään henkeä ja kuvitellaan hetki, kun tämä torni oli kaupungin modernin ajan symboli ja teknologian huippu.
Mennään nyt vähän syvemmälle historiaan. Kun tämä torni rakennettiin, se ei ollut mikään koriste, vaan elintärkeä osa kaupungin selviytymistä. Siihen aikaan vesi ei vain liikkunut putkissa itsestään, vaan tarvittiin painetta, ja se paine syntyi juuri tällaisista korkeuksista. Mietikää niitä insinöörejä ja työmiehiä, jotka nousivat tähän ylös kymmenien vuosien takia. Se oli valtava urakka, jossa yhdistyivät käytännönläheinen suomalainen rakennustaito ja usko tulevaisuuteen. Torni takasi, että vesi kulki luotettavasti jokaiselle kodille, jokaiselle pesualtaalle ja jokaiselle palopostille. Se oli vakuutus siitä, että kaupunki pystyy kasvamaan ja laajenemaan. Se on tavallaan kuin kaupungin sydän, joka pumppasi elintärkeää nestettä jokaiseen kolkkaan, vaikka me nykyään otamme sen vain itsestäänselvyytenä. Se edustaa aikaa, jolloin infrastruktuuri rakennettiin kestämään sukupolvelta toiselle, ei vain seuraavaan vuosikymmeneen.
Mutta tiedättehän te, että jokaisella tällaisella paikalla on myös omat salaisuutensa. Paikallisten keskuudessa on aina kuiskattu, ettei torni ole vain säiliö. On kerrottu tarinoita yövartioista, jotka ovat kuulleet omituisia ääniä tyhjistä betonihoitoista, ja jotkut vannovat, että tornin huipulla on nähty valoja silloin, kun sähköt ovat olleet poikki. Onko se vain tuuli, joka ulvoo rakenteissa, vai onko täällä jokin kaupungin muisto, joka ei halua lähteä? Myllypuron vesi on kuljettanut mukanaan tuhansia tarinoita, ja ehkä osa niistä on jäänyt loukkuun tähän torniin. On sanottu, että tornin rakentamisen aikana sinne muurattiin jokin pieni esine onnen tuojana, mutta kukaan ei tiedä tarkalleen, mitä se oli tai kuka sen sinne laittoi. Se on jäänyt historian hämärään, pieneksi mysteeriksi betonin sisälle.
Nyt kun olette nähneet ja kuulleet tämän, katsokaa tornia vielä kerran. Se ei olekaan enää vain harmaa rakennus, vaan tarina ihmisten työstä, unelmista ja ehkä ripauksesta mystiikkaa. Kun jatkamme matkaamme, miettikää sitä, kuinka monta muuta tällaista hiljaista todistajaa kaupunkimme kätkee sisäänsä. Jos teillä on kysymyksiä tai haluatte ottaa kuvia, nyt on paras hetki. Muuten, liikutaanpa hitaasti eteenpäin, niin katsotaan, mitä muita salaisuuksia Myllypuron varret meille vielä paljastavat. Olkaa hyvä, tulkaa perään.
