Luku 1
Tervetuloa kaikki mukaan! Ottakaa hetki aikaa ja katsojkaa ympärillenne. Me seisoimme nyt tässä Viikin monitoimitalon edustalla, ja vaikka ensisilmäyksellä tämä saattaa näyttää vain yhdeltä kaupungin julkiselta rakennukselta, niin ammattioppaan silmin tässä paikassa sykkii koko Helsingin itäpuolen moderni sielu. Tunnukaa tuo ilmassa leijuva odotus; tämä rakennus ei ole pelkkää betonia ja lasia, vaan se on kuin yhteisön olohuone. Täällä risteävät polut, joita pitkin tuhannet ihmiset ovat kulkeneet etsimässä joko tietoa, harrastuksia tai vain sitä tunnetta, että kuuluu johonkin. Kun astumme sisään, unohdakaa hetkeksi ulkopuolinen maailma ja keskitykää siihen, miten tila hengittää ympärillämme.
Jos katsomme historian perspektiiviin, meidän on ymmärrettävä, mitä Viikki oikeastaan edustaa. Me emme puhu täällä keskiaikaisista linnoituksista, vaan jotain paljon mielenkiintoisempaa: suunnitellun kaupunki-ihanteen toteutuksesta. Viikki syntyi visioon, jossa asuminen, tutkimus ja palvelut kietoutuisivat toisiinsa. Tämä monitoimitalo on tämän vision kulmakivi. Se on rakennettu aikana, jolloin uskottiin vahvasti siihen, että arkkitehtuurin avulla voidaan luoda sosiaalista koheesiota. Se on ollut vastaus kasvavan kaupungin tarpeeseen saada keskittymiä, joissa ihminen ei ole vain nukkuvan kaupungin asukas, vaan aktiivinen toimija. Rakennuksen jokainen käytävä ja sali kantaa mukanaan muistoja siitä, miten Helsingin itäinen laidan identiteettiä on muovattu ja miten yhteisöllisyys on siirtynyt perinteisistä kylärakenteista näin moderneihin, monikäyttöisiin tiloihin.
Mutta nyt, kun olemme tässä, minun on kerrottava teille jotain, mitä ei löydy virallisista esitteistä. Jokaisessa tällaisessa rakennuksessa on omat näkymättömät kerroksensa, ja Viikin monitoimitalossa ne liittyvät ihmisten kohtaamisiin ja niihin pieniin, arkisiin mysteereihin. Paikalliset tietävät, että näiden seinien sisällä on käyty keskusteluja, jotka ovat muuttaneet ihmisten elämänsuuntia, ja on ollut nurkkia, joissa on suunniteltu kaupungin tulevaisuutta salassa. On sanottu, että rakennuksen eri tilat tuntuvat joskus muuttavan luonnettaan riippuen siitä, kuka niissä vierailee. Se on tavallaan kaupungin muistiinpanekirja; vaikka seinät ovat puhtaita, niihin on imeytynyt tuhansien tuntien intohimoa, jännitystä ja joskus myös hiljaista epätoivoa. Se on urbaani legenda siitä, miten rakennus itse ikään kuin hengittää asukkaidensa mukana.
Katsokaa vielä kerran tätä rakennusta. Se ei ehkä huuda historiaansa kuten tuomiokirkko, mutta sen voima piilee juuri tässä hienovaraisuudessa. Se on elävä organismi, joka muuttuu joka päivä. Kun te nyt jatkatte matkaanne, haluan teidän pohtivan yhtä asiaa: mitä jälkeä te jättäisitte tällaisen paikan historiaan? Ehkäpä teistä tulee osa tätä jatkumoa, kun astutte sisään ja luotte omia muistojanne. Kiitos, että kuljitte tämän pienen historiallisen kierroksen kanssani. Nyt on teidän vuoronne tutkia tiloja ja löytää omat salaisuutenne tästä yhteisön sydämestä. Olkaa hyvä, astukaa sisään ja tunkeutukaa Viikin sieluun!
