Kuuntele opastus
(Opas pysähtyy puiston reunalle, vetää syvään henkeä ja kääntyy ryhmää kohti pieni hymy huulillaan.)
Katsokaa ympärillenne. Tuntuuko teistähän sekin, miten ilma muuttuu täällä? Tervetuloa Oritputaanpuistoon. Täällä kaupungin kiire ja autojen melu vaimenevat, ja tilalle tulee tämä tietty, lähes harras rauha. Huomaatte varmaan, miten puut kaartuvat yllämme kuin vanhat suojelijat. Täällä ei ole kyse vain viheralueesta, vaan tämä on eräänlainen kaupungin keuhko ja samalla muistin arkisto. Kun me kävelemme näitä polkuja pitkin, me ei vain liikutaan tilassa, vaan me liikutaan ajassa. Maahan pudonneet lehdet ja sammaloituneet kivet kätkevät alleen tarinoita, joita ei löydy virallisista oppaista, mutta jotka tuntuvat jokaisessa askeleessa, kunhan vain pysähtyy kuuntelemaan.
Jos me katsotaan tätä maisemaa historian silmin, niin tässä paikassa on tapahtunut valtavasti. Ennen kuin täällä oli puisto, tämä on ollut osa sitä karua ja vaativaa luontoa, joka määritti koko alueen asutusta. Täällä on raivattu maata, täällä on tehty työtä ja täällä on eletty sykyssä vuodenaikojen kanssa. Historian harrastajana mä oon aina ihmetellyt, miten ihminen on onnistunut kesyttämään tämän ympäristön, mutta samalla säilyttämään tämän villin hengen. Alue on nähnyt yhteiskunnan murroksia, teollistumista ja sitä, miten kaupunki on laajentunut ympärillemme. Nämä vanhat puut, jotka te näette, ovat olleet todistajina sille, kun maailma ympärillä on muuttunut hevosten vetämistä vaunuista sähköautoihin. On jotain liikuttavaa siinä, että vaikka kaikki muu on vaihtunut, tämä maa on pysynyt samana, kantaen mukanaan muistoja niistä ihmisistä, jotka täällä kulkivat ennen meitä.
Mutta tiedättekö, jokaisella tällaisella paikalla on myös se oma, hiljainen salaisuutensa. Paikallisten keskuudessa on aina liikkunut tarinoita siitä, että Oritputaan syvimmät kolkat eivät ole vain luontoa, vaan niissä asuu jotain näkymätöntä. Jotkut sanovat, että täällä on voimapaikkoja, joissa menneisyys ja nykyhetki kohtaavat. On kerrottu myyttejä kadonneista poluista ja kohdista, joissa metsän kuiskaus kuulostaa melkein puheelta. Ehkä se on vain tuulen leikki lehdissä, mutta kun on täällä yksin hämärän aikaan, on helppo uskoa, että puiston henki haluaa kertoa meille jotain. Se on se mystiikka, joka tekee tästä paikasta erityisen. Se ei ole vain puisto, vaan se on elävä olento, jolla on oma tahtonsa ja omat muistonsa, joita se paljastaa vain niille, jotka osaavat olla hiljaa ja kunnioittaa tätä paikkaa.
Nyt mä ehdotan, että me lähdetään vielä pienelle kierrokselle syvemmälle puiston sydämeen. Haluan näyttää teille yhden tietyn kohdan, jossa luonto on ottanut vallan tavalla, joka on melkein taiteellinen. Mutta tehkäämme niin, että jätämme kiireen tänne polun alkuun. Kävelkää hitaasti, koskettakaa kaarnaan ja katsokaa ylös latvuksiin. Mietikää sitä, että me ollaan vain yksi lyhyt hetki tämän puiston pitkässä elämässä. Kun me palataan takaisin kaupungin sykkeeseen, ottakaa tämä rauha ja tämä historian havina mukaan. Tervetuloa mukaan, mennään katsomaan, mitä puisto meille tänään paljastaa.