Kuuntele opastus
(Opas pysähtyy, katsoo ympärilleen ja elehtii kädellään kohti ympäröivää maisemaa. Äänisävy on rauhallinen, mutta kutsuva.)
Katsokaa tätä paikkaa. Täällä Plaatansaarella aika tuntuu pysähtyvän. Kun suljette silmänne, voitte melkein tuntea sen kostean merituulen ja kuulla, kuinka vesi lyö rantaan täsmälleen samalla tavalla kuin satoja vuosia sitten. Täällä luonto ei ole vain tausta, vaan se on tämän saaren todellinen valtias. Huomaatteko, miten kallioperä nousee jyrkkänä ja miten sammal peittää kaiken alleen? On jotain harraslaista tässä hiljaisuudessa. Se on sellaista hiljaisuutta, joka ei ole tyhjää, vaan täynnä tarinoita, joita saari kantaa mukanaan. Me emme ole täällä vain kävelyllä luonnossa, vaan olemme astumassa sisään elävään historian kirjaan, jonka sivut on kirjoitettu graniittiin ja suolaiseen veteen.
Jos katsomme syvemmälle tämän saaren historiaan, meidän on ymmärrettävä, että Plaatansaari ei ole koskaan ollut vain rauhallinen luonnonkaistale. Se on ollut strateginen piste, tarkkailupaikka ja turvapaikka. Ennen nykyajan karttoja ja rajoja tällaiset saaret olivat merenkulkijoiden kiintopisteitä. Täällä on kulkenut kalastajia, salakuljettajia ja kenties myös sotilaallisia tarkkailijoita, jotka ovat tuijottaneet horisonttiin odottaen vihollisen tai kauppalaivan merkkejä. Saaren nimi itse viittaa sen muotoon ja rakenteeseen, mutta sen todellinen arvo oli sen eristyneisyydessä. Kuvitelkaa ne miehet ja naiset, jotka ovat täällä selviytyneet karuissa olosuhteissa, hyödyntäen vain sitä, mitä meri ja maa ovat antaneet. He eivät hallinneet luontoa, vaan he oppivat elämään sen ehdoilla, kunnioittaen jokaisen myrskyn ja jokaisen tyynen päivän merkitystä.
Mutta jokaisella saarella on myös omat salaisuutensa, ne tarinat, joita ei kirjoiteta virallisiin historiankirjoihin. Täällä Plaatansaarella liikkuu huhuja kadonneista tavaroista ja hylätyistä leireistä. On sanottu, että saaren kätköihin on jäänyt jälkiä ajalta, jolloin täällä on pidetty salaisia kokouksia tai kätketty tavaraa, jota ei olisi pitänyt löytää. Ehkä kyse on vain merenkulkijoiden myyteistä, mutta kun kuljettaan näiden metsiköiden läpi ja näkee, miten luonto on nielaisut alleen vanhat polut, alkaa uskoa, että saari osaa pitää salaisuutensa. Se on kuin suuri arkisto, joka paljastaa vihjeitä vain niille, jotka osaavat katsoa oikein ja kuunnella tuulen suhinaa puunlatvoissa. Onko täällä vaeltanut haamuja vai vain muistoja? Ehkä se on yksi ja sama asia.
Nyt kun olemme kulkeneet tämän reitin, haluan, että pysähdytte hetkeksi. Katsokaa vielä kerran tätä maisemaa. Plaatansaari muistuttaa meitä siitä, että me olemme vain vieraita täällä, lyhyitä välähdyksiä saaren pitkässä elämässä. Kun me lähdemme täältä, saari jää jälleen omaan rauhaansa, kätkemään salaisuutensa sammaleen ja kallion alle. Toivon, että otatte mukaan palasen tätä rauhaa ja kunnioitusta menneisyyttä kohtaan. Kiitos, kun kuljette tämän matkan kanssani. Nyt voitte vielä hetken nauttia tästä hetkestä ennen kuin palaamme takaisin arkeen.