Tervetuloa kaikki mukaan. Pysähkää hetkeksi ja vain kuunnelkaa. Kun me seisomme tässä, Kilonkallion syleilyssä, niin tunnetteko te sen? Sen tietynlaisen rauhan, joka ei ole vain hiljaisuutta, vaan sellaista tiivistynyttä huolenpitoa. Täällä, missä kallio kohtaa hoidetun puutarhan ja modernin arkkitehtuurin, on jotain hyvin erityistä. Ilmassa on sellaista lempeyttä, joka ei synny sattumalta, vaan se on rakentunut vuosikymmenten saatossa. Me emme ole vain rakennusten äärellä, vaan me olemme paikassa, joka on suunniteltu suojaamaan ja kantamaan. Täällä aika tuntuu hidastuvan, ja kaupungin kiire jää jonnekin kauas taustalle, vaikka olemme keskellä Espoon sykettä. Se on kuin saari, jossa ihmisarvo on asetettu kaiken keskiöön.
Mutta jos me katsomme syvemmälle, niin tämän paikan juuret ulottuvat paljon pidemmälle kuin nämä nykyiset seinät. Espoon Diakoniasäätiö ei syntynyt tyhjiöstä, vaan se on osa sitä suurta, pohjoismaista diakoniatyötä, jossa usko ja käytännön teot kietoutuvat yhteen. Diakonia tarkoittaa kirjaimman kirjaimmin palvelusta. Kilonkallion alue on nähnyt, kuinka yhteiskuntamme on muuttunut ja kuinka tapa hoitaa heikoimpia on kehittynyt. Ennen vanhaan hoito oli usein kurinalaisuutta ja eristäytymistä, mutta täällä on pyritty luomaan jotain aivan muuta: koti. Tässä paikassa on kohdattu ihmisiä heidän hauraimmillaan. Seinät ovat kuulleet tuhansia tarinoita kaipauksesta, toivosta ja siitä hiljaisesta taistelusta, jota monet käyvät oman mielensä tai kehonsa kanssa. Se on ollut turvasatama niille, joilla ei ole ollut muualle mennä, ja se on tehnyt tämän maaperän historiallisesti poikkeuksellisen latautuneeksi.
Ja tässä tulee se mielenkiintoinen puoli, jota ei löydä virallisista esitteistä. Jokaiseen tällaiseen paikkaan liittyy omat myyttinsä ja salaisuutensa. Sanotaan, että Kilonkallion kallioissa asuu eräänlainen muisti. Jotkut kertovat, että tietyissä kulmissa voi vielä tuntea läsnäoloa niistä tuhansista käsistä, jotka ovat täällä lohduttaneet ja auttaneet. On puhuttu siitä, että täällä on vallinnut eräänlainen näkymätön verkko, joka yhdistää asukkaat ja hoitajat silloinkin, kun sanat loppuvat. Se on sellaista hiljaista tietoisuutta, jota ei voi mitata mittareilla, mutta jonka jokainen täällä vieraileva aistii. Se on kuin henkinen perintö, joka on imeytynyt rakenteisiin. Ei kyse ole kummituksista, vaan siitä, että kun paikassa on annettu niin paljon rakkaudta ja myötätuntoa, se jää pysyvästi osaksi paikan sielua.
Nyt, kun me jatkamme matkaamme, haluaisin teidän tekevän yhden asian. Kun kuljette eteenpäin, älkää vain katsoko rakennuksia, vaan miettikää sitä näkymätöntä ketjua, joka yhdistää meidät kaikki. Me kaikki tarvitsemme joskus turvapaikan ja jonkun, joka sanoo, että olet arvokas. Kilonkallio muistuttaa meitä siitä, että ihmisyys on kaikkein tärkein rakennusmateriaali. Kiitos, että olitte mukana tässä pienessä pysähdyksessä. Nyt mennään, katsotaan mitä seuraava kulma meille paljastaa.
"Automaattisesti haettu kaupunki-kohde."