Luku 1
*(Opas pysähtyy rauhallisesti aukion keskelle, katsoo ympärilleen ja hymyilee ryhmälle. Hän laskee äänensä hieman, jotta kuulijat joutuvat keskittymään.)*
Katsokaapa ympärillenne. Tuntuuko teistä se sama sähkö ilmassa, jonka minä tunnen aina, kun astun Sitratorin kaduille? Täällä aika ei vain kulu, se ikään kuin kerrostuu. Nuo kuluneet mukulakivet jalkojemme alla ja nuo hiekanväriset seinät, jotka ovat nähneet vuosisatojen vaihtuvat kasvot, ne kertovat tarinoita, joita ei löydy oppikirjoista. Haistatteko sen? Se on sekoitus vanhaa puuta, merisuolaa ja jotain sellaista, mitä kutsun itseksi historian tuoksuksi. Me emme ole vain vierailemassa kaupungissa, vaan me olemme astumassa sisään elävään organismiin, joka on hengittänyt kauan ennen meitä ja tulee hengittää vielä pitkään sen jälkeen, kun me olemme poistuneet.
Mutta mennäänpä syvemmälle. Sitratori ei syntynyt sattumalta, vaan se oli strateginen helmi, kauppareittien risteyskohta, jossa itä ja länsi kohtasivat. Kun katsotte noita korkeita holveja ja jykeviä portteja, muistakaa, että täällä on käyty kauppaa silkistä, mausteista ja ennen kaikkea tiedosta. Kaupunki kukoisti aikakaudella, jolloin meri oli maailman valtaväylä, ja Sitratorin satama oli yksi alueen vilkkaimmista. Se ei ollut vain talouden keskus, vaan myös älyllinen keidas. Täällä filosofit, kauppiaat ja kapinalliset vaihtoivat ajatuksia hämärissä kahviloissa, samalla kun kaupungin vallit hallitsijat yrittivät pitää otteensa kurista. Arkkitehtuurissa näkyy tämä ristiriita: prameat palatsit seisovat rinta rinnan kapeiden, lähes klaustrofobisten kujien kanssa, jotka rakennettiin nopeasti kasvavan väestön tarpeisiin. Jokainen kivi on todiste siitä, miten kaupunki on taistellut selviytymisestään sodissa ja valloituksissa.
Sitten on tietysti se, mistä Sitratori on todella tunnettu – ne huhut, jotka kulkevat vain paikallisten kesken. Jos uskotte legendaan, kaupungin alla risteilee labyrinttinen verkosto salakäytäviä, jotka on rakennettu aikanaan vain kaikkein vaikutusvaltaisimmille suvulle. Sanotaan, että osa näistä käytävistä johtaa suoraan meren pohjaan tai kätkee sisäänsä arkistoja, joita ei koskaan saanut julkisuuteen. On olemassa tarina yhdestä kadonneesta kirjastosta, jonka sanotaan sisältävän salaisuuksia maailman hallitsemisesta, mutta jota kukaan ei ole löytänyt sadoissa vuosissa. Onko se vain turistien houkuttelevaa myyttiä? Ehkä. Mutta kun kävelette näillä kujilla yöllä ja kuulete tuulen ulvontaa kapeissa väylissä, on vaikea olla miettimättä, mitä kaikkea täällä vielä nukkuu syvällä maan alla, odottamassa oikeaa hetkeä paljastua.
Joten, kun me nyt jatkamme matkaamme, pyydän teitä yhtä asiaa. Älkää vain katsoko rakennuksia, vaan yrittäkää kuunnella niitä. Pysähtykää hetkeksi, sulkekaa silmänne ja kuvitelkaa kaupungin melu viisinsataa vuotta sitten: hevosten kavioiden kopina, huutavat kauppiaat ja kaukainen kirkonkellon kumina. Sitratori ei ole vain museo, se on peili, joka heijastaa ihmisyyden kaiken: kunnianhimon, pelon ja loputtoman uteliaisuuden. Olkaa valmiita, sillä seuraava käännös vie meidät suoraan kaupungin sydämeen, sinne missä historia on kaikkein konkreisimpaan. Tulekaa perässä, mennään katsomaan, mitä kulman takana odottaa.
