Luku 1
(Opas pysähtyy rakennuksen eteen, katsoo hetken ylöspäin ja kääntyy sitten hymyillen ryhmää kohti. Äänisävy on lämmin, kutsuva ja hieman salaperäinen.)
Katsokaa tätä rakennusta. Ensimmäisellä silmäyksellä se saattaa näyttää vain yhdeltä monista rauhallisista kappeleista, mutta kun pysähdytte hetkeksi, huomaatte jotain erikoista. Täällä vallitsee sellainen hiljaisuus, joka ei ole vain äänettömyyttä, vaan se tuntuu melkein käsin kosketeltavalta rauhalta. Se on kuin saari keskellä kaupungin hälinää. Kun astumme sisään, haluan teidän kiinnittämään huomiota valoon ja siihen, miten tila on suunniteltu ohjaamaan ajatukset pois arjesta johonkin suurempaan. Täällä ei ole kyse vain arkkitehtuurista, vaan pyrkimyksestä luoda tila, jossa ihminen voi kohdata pyhän. Tunnukaa tuo ilmassa leijuva hartaus, se on tämän paikan todellinen sielu.
Mutta mennään syvemmälle historiaan, sillä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko ei syntynyt tyhjiössä. Sen juuret ulottuvat 1800-luvun alun Yhdysvaltoihin, aikaan, jota kutsutaan toisen suuren herätyksen kaudeksi. Se oli levotonta aikaa, täynnä hengellistä etsintää ja kysymyksiä, joihin perinteiset kirkot eivät osanneet vastata. Joseph Smith, kirkon perustaja, kertoi kokeneensa näkyjä, jotka muuttivat kaiken. Kuvitelkaa itsenne noihin metsiin New Yorkin osavaltiossa, missä nuori mies koki jotain, mikä synnytti kokonaan uuden uskonnollisen liikkeen. Historia on ollut täynnä valtavia haasteita, vainoja ja vaelluksia, kuten kuuluisa matka Länsi-Yhdysvaltoihin, Utahin autiomaahan. Se oli selviytymistaistelua, jossa usko oli ainoa kompassi. Tämä rakennus, jonka edessä nyt seisomme, on vain pieni osa tätä suurta, maailmanlaajuista ketjua, joka kertoo ihmisen periksiantamattomuudesta ja kaipuusta löytää totuus.
Tämän liikkeen ympärillä liikkuu aina tietty mystiikka. Monia kiehtoo erityisesti ajatus paljastuksista ja siitä, että Jumala puhuu edelleen ihmisille tässä päivässä. On olemassa tarinoita kullatuista levyistä ja muinaisista totuuksista, jotka on palautettu maailmaan. Joillekin nämä ovat myyttejä, toisille ne ovat elämän perusta. Mutta katsokaa rakennuksen yksityiskohtia, sen puhtautta ja järjestystä. Se heijastaa uskoa siihen, että maailmassa on järjestys, vaikka ympärillä vallitsisi kaaos. On jotain kiehtovaa siinä, miten tämä yhteisö on rakentanut itselleen turvasataman, jossa perhearvot ja hengellinen puhtaus ovat keskiössä. Se on kuin salaisuus, joka avautuu vain niille, jotka ovat valmiita katsomaan pintaa syvemmälle ja kysymään, mitä tämä kaikki oikeastaan tarkoittaa.
Nyt, kun olemme kävelleet historian ja mystiikan läpi, kutsun teidät astumaan sisään. Älkää vain katsoko seiniä, vaan yrittäkää aistia se rauha, josta puhuin. Pohdikaa samalla, mitä teille itsellenne tarkoittaa koti tai paikka, jossa voitte olla täysin oma itsenne. Onko se rakennus, usko vai kenties jokin näkymätön tunne? Olkaa rohkeita, kysykää ja kokekaa. Tervetuloa tutustumaan paikkaan, jossa aika tuntuu pysähtyvän ja jossa jokainen yksityiskohta kertoo tarinan uskosta, joka ei koskaan lakkaa etsimästä. Astukaa peremmälle, ovi on auki.
