Kuuntele opastus
(Opas pysähtyy mäen rinteelle, katsoo ympärilleen ja elehtii rauhallisesti, kutsuen ryhmän lähemmäs.)
Katsokaa tätä maisemaa. Ensi silmäyksellä täällä on vain rauhallista metsää, pehmeää sammalta ja tuulen suhinaa puunlatvoissa. Mutta jos suljetta silmänne hetkeksi ja annatte mielikuvituksen toimia, täällä alkaa kuulua aivan muuta. Kuulkaa se: raskas askellus mudassa, puun paukke ja kaukainen huuto. Täällä, missä nyt vallitsee hiljaisuus, on joskus vallinnut paahtava kuumuus ja raskas työ. Tervetuloa Tiilentekijänmäelle. Tämä paikka ei ole vain luonnonkaunis kohde, vaan se on kuin avoin historian kirja, jonka sivut ovat peittyneet maahan ja juurakkoihin. Me seisomme juuri nyt kerrosten päällä, jotka kertovat tarinaa siitä, miten tämä kaupunki on kirjaimellisesti rakennettu pala palalta.
Mennäänpä syvemmälle siihen, mitä täällä on tapahtunut. Tiilenpoltto ei ollut mitään harrastelijoiden puuhastelua, vaan se oli raskasta, likaista ja vaarallista teollisuutta ennen tehtaiden aikaa. Täällä on hyödynnetty maan omaa saven laatua. Kuvitelkaa ne valtavat uunit, jotka on rakennettu suoraan rinteeseen. Ne on sytytetty palamaan, ja ne ovat huhisseet ja hehkuneet vuorokauden ympäri viikkoja kerrallaan. Savu on peittänyt taivaan ja ilma on ollut paksua tuhkasta. Työmiehet, usein köyhiä päiväpalkkalaisia, ovat muovanneet kosteaa savea muotteihin sadoittain, tuhansittain. Jokainen talo, jokainen kirkko ja jokainen varasto, jotka määrittelevät kaupunkimme historiallista ydintä, on saattanut saada rakennusaineensa juuri täältä. Tämä mäki on ollut kaupungin sydämen syke, moottori, joka on mahdollistanut kasvun puuarkkitehtuurista kestävään kivikaupunkiin.
Mutta jokaisella tällaisella paikalla on myös varjopuolensa, ja Tiilentekijänmäen ympärillä liikkuu tiettyjä huhuja. Vanhat kertomukset puhuvat siitä, ettei kaikki täällä ollut pelkkää työtä. Sanotaan, että uunien paahtava kuumuus ja maanalaiset onkalot loivat paikan, jossa raja näkyvän ja näkymättömän välillä hämärtyi. Jotkut uskovat, että syvälle maahan on jäänyt hautattuna asioita, joita ei haluttu löytää, tai että uunien hiipuva hehku houkutteli paikalle olentoja, jotka eivät kuuluneet päivänvaloon. Onko se vain kansanperinnettä vai onko täällä todella jotain, mikä kuiskaa meille vieläkin? Kun kävelette täällä hämärän aikaan, saatatte huomata, että ilma tuntuu paikoin oudon lämpimältä, vaikka ympärillä olisi pakkasta. Se on kuin maan muisti, joka kieltäytyy unohtamasta tulen voimaa.
Nyt kun katsotte tätä rinnettä uudestaan, näkyykö se teidän silmienne edessä? Ne uunit, se hiki ja se savu? Luonto on ottanut paikan takaisin, ja se on ehkä kauneinta tässä kaikessa. Historia ei ole vain kirjoissa, vaan se on tässä maassa, jota me nyt astumme. Kehotan teitä kävelemään hitaasti, tuntemaan maan alla olevat epätasaisuudet ja kuuntelemaan, mitä metsä kertoo. Pysähtykää hetkeksi, hengittäkää syvään ja tuntekaa se yhteys menneisyyteen. Olkaa varovaisia, missä kuljette, sillä jokainen askel saattaa viedä teidät lähemmäs jotain, mikä on pysynyt salassa vuosikymmeniä. Kiitos, että kuljitte tämän matkan kanssani.