Kiltakallion Apteekki

(Opas pysähtyy Kiltakallion Apteekin eteen, ottaa hienoisen tauon ja katsoo ryhmäänsä hymyillen. Hän elehtii kädellään kohti rakennuksen julkisivua.) Katsokaa tätä taloa. Tunnetteko te sen? Täällä ilmassa on jotain sellaista, mitä ei löydä muualta kaupungista. Se on sekoitus vanhaa puuta, kylmää kiveä ja sellaista hienovaraista, lähes näkymätöntä tuoksua, jossa yhdistyy kuivattu salvia, etikka ja ripaus jotain metallista. Me seisomme nyt Kiltakallion Apteekin edessä, paikassa, joka on toiminut kaupungin terveyden ja salaisuuksien keskuksena jo ennen kuin puolet meistä oli edes syntyneitä. Kun katsotte noita raskaita ovia ja tuota tummanpuhuvaa ikkunalasia, voitte melkein kuulla menneiden aikojen kiireen: vaimeat askeleet mukulakivillä ja sen hiljaisen jännityksen, joka vallitsi, kun ihminen astui sisään etsimään apua vaivaan, jota ei tuon ajan lääketiede osannut vielä nimetä. Mutta mennäänpä syvemmälle. Tämä apteekki ei ollut vain kauppa, vaan se oli kaupungin tiedon arkisto. Sadan vuoden takaisina aikoina apteekkari oli usein kaupungin oppinein mies, puoliksi lääkäri ja puoliksi alkemisti. Kiltakallion apteekissa on säilynyt tuo perinteinen hierarkia; takahuoneen hyllyillä on edelleen valtavia lasipulloja, joissa on uutteita, joita ei nykyään enää käytetä, koska ne olivat joko liian vaarallisia tai liian kalliita. Täällä on valmistettu niin sota-aikojen hätäapteekkeja kuin hienostuneita eliksiirejä kaupungin varakkaimmille perheille. Rakennuksen kivijalka on muurattu aikana, jolloin uskottiin, että oikea yhdistelmä yrttejä ja mineraaleja voisi parantaa minkä tahansa mielen tai ruumiin vaivan. Se on ollut todistajana kaupungin nousuun, paloihin ja uusiutumiseen, pysyen itse vakaana ankkurina keskellä muuttuvaa maailmaa. Ja tässä kohtaa meidän on puhuttava siitä, mistä paikalliset kuiskivat vielä tänäkin päivänä. Sanotaan, että apteekin kellarikerroksessa, syvällä kivimuurien suojassa, on ollut salainen lokero tai kenties kokonainen huone, jota ei löydy virallisista piirustuksista. Legendan mukaan yksi täällä työskennelleistä apteekkareista kehitti salaisen seerumin, jonka väitettiin poistavan surun ja pelon ihmisen mielestä. Sitä ei koskaan myyty julkisesti, vaan se oli tarkoitettu vain niille, jotka tiesivät kysyä oikeaa koodisanaa. Jotkut sanovat, että seerumin resepti on edelleen jossain noiden paksujen seinien sisällä, kätkettynä vanhan nahkakantisen kirjan väliin, odottamassa oikeaa lukijaa. Onko se vain kaupunkilainen myytti? Ehkä. Mutta kun seisoo täällä hämärässä, on helppo uskoa, että jokin mystinen voima kulkee vielä näissä käytävissä. Joten, kun me nyt jatkamme matkaamme eteenpäin, pyydän teitä tekemään yhden asian. Pysähtykää hetkeksi ja kuvitelkaa itsenne tuonne tiskin taakse, missä hyllyt kaartuvat kattoon asti ja ilmassa leijuu pöly ja menneisyys. Mietitkää, mitä te itse pyytäisitte apteekkarilta, jos voisitte ostaa pullon puhdasta onnea tai unohtamista. Kiltakallion Apteekki ei ole vain rakennus, vaan se on aikakone, joka muistuttaa meitä siitä, että terveys ja toivo ovat olleet ihmisen suurimpia tavoitteita aina. Olkaa hyvä, tulkaa nyt perässä, niin katsotaan, mitä seuraava kulma meille paljastaa.