Kuuntele opastus
*(Opas pysähtyy polun varteen, kääntyy ryhmän puoleen ja ottaa rennosti kädet taskuihin. Hän katsoo ympärilleen, antaa luonnon äänien täyttää hetken ja aloittaa rauhallisella, kutsuvalla äänellä.)*
Katsokaa ympärillenne. Tunnitteko tuon tuoksun? Se on se oikea, aito metsän ja kosteikon tuoksu, joka pysäyttää ajan. Täällä Pirttimäen luonnonsuojelualueella me ei vain kävelly metsässä, vaan me astutaan eräänlaiseen aikakapseliin. Huomaatte, miten kaupungin melu vaimenee ja korvautuu veden liplatuksella ja lintujen huudoilla. Täällä luonto on saanut pitää otteensa, ja se tuntuu jokaisessa sammalikossa ja jokaisessa vanhassa puun rungossa. On jotain nöyräksi tekevää siinä, kun seisoo keskellä tällaista koskematonta rauhaa, tietäen että vain muutaman kilometrin päässä sykkii moderni kaupunki. Tässä hetkessä me ollaan vain vieraita luonnon valtapiirissä, ja se on juuri se tunnelma, jota tulin teille tänään näyttämään.
Mutta jos me katsotaan tätä maisemaa historian silmin, niin täällä on tapahtunut paljon enemmän kuin mitä ensisilmäyksellä näkyy. Pirttimäen kaltaiset alueet ovat olleet ennen kaupunkien laajentumista elintärkeitä resurssimetsiä ja laidunmaita. Täällä on kulkenut polkuja, joita pitkin on kuljetettu polttopuita ja kerätty marjoja sukupolvelta toiselle. Ennen kuin meillä oli nykyiset suojelualueet, täällä on tehty kovaa työtä; täällä on raivattu, hakattu ja elätty luonnon ehdoilla. On kiehtovaa miettiä niitä ihmisiä, jotka ovat kulkeneet täsmälleen samoilla poluilla sata vuotta sitten, ehkäpä kantaen selässään raskaita kuormia tai etsimässä suojaa metsän siimeksestä. Tämä alue on säilynyt meille muistutuksena siitä, miltä täällä on näyttänyt ennen asfalttiteitä ja kerrostaloja. Se on palanen alkuperäistä maisemaa, joka on selvinnyt läpi teollistumisen ja kaupungistumisen, ja se kantaa mukanaan hiljaista tietoa menneistä ajoista.
Ja sitten on tietysti ne tarinat, joita ei löydy virallisista historiankirjoista. Jokaisessa tällaisessa metsässä on omat salaisuutensa. Paikalliset legendat kuiskailevat, että näiden kosteikkojen ja tiheiden kuusikkojen suojassa on joskus piileskellyt asioita, joita ei voida selittää. Ehkäpä täällä on kulkenut salaisia polkuja sota-aikana, tai ehkä metsän syvimmät kolot ovat toimineet turvapaikkoina niille, jotka halusivat kadota näkyvistä. Sanotaan, että kun metsä on oikein hiljainen, voi kuulla menneisyyden kaiut, jos vain osaa kuunnella. Onko täällä asunut metsän henkiä tai onko täällä kätkettynä jotain, mitä ei ole tarkoitettu löydettäväksi? Ne ovat niitä mysteerileriä, jotka tekevät tästä paikasta elävän. Luonto ei vain suojele kasveja ja eläimiä, vaan se suojelee myös muistoja, joita ei ole koskaan kirjoitettu ylös.
Nyt kun me jatkamme matkaamme, haluaisin, että kokeilette jotain. Sulkekaa silmänne hetkeksi ja kuvitelkaa itsenne sataan vuoteen taaksepäin. Kuulkaa, miltä maailma kuulosti silloin, kun täällä ei ollut autoja, vaan vain tuuli ja metsän oma rytmi. Antakaa tämän paikan rauhan laskeutua yllenne ja tuntekaa, miten stressi väistyy. Me kuljetaan vielä pienen matkan päässä, ja toivon, että vietätte loppumatkan hiljaisuudessa, antaen luonnon kertoa oman tarinansa. Kiitos, kun tulitte mukaan tähän pieneen aikamatkaan Pirttimäen sydämeen. Olkaa hyvät, jatketaan matkaa.