Kuuntele opastus
(Opas pysähtyy polun varrelle, ottaa hitaan hengityksen ja pyytää ryhmää kerääntymään ympärilleen. Hän puhuu rauhallisella, matalalla äänellä, joka kutsuu kuuntelemaan.)
Ottakaa nyt hetki aikaa. Sulkekaa silmänne ja kuunnelkaa. Kuulitteko, miten kaupungin melu vaimenee ja vaihtuu lehtien suhinaan? Tervetuloa Tammiston lehtomäelle. Me seisomme nyt paikassa, jossa aika tuntuu pysähtyneen. Täällä, näiden vanhojen lehtipuiden katveessa, ilma on erilainen – kosteampi, viileämpi ja täynnä tuoksua, joka muistuttaa meitä siitä, millainen Suomen luonto oli ennen kuin asfaltti ja betoni ottivat vallan. Tämä ei ole vain metsä tai suojelualue, vaan se on elävä aikakapseli. Katsokaa noita kielekkeitä ja sammalen peittämiä kiviä; ne ovat hiljaisia todistajia vuosisatojen vaihtumisesta, ja tänään ne avaavat meille ovensa.
Jos katsomme tätä rinnettä historian silmin, meidän on ymmärrettävä, että tällaiset lehtomäet olivat ennen kaupungistumista äärimmäisen arvokkaita. Ne eivät olleet vain kauniita, vaan ne olivat eloonjäämisen paikkoja. Lehtometsän ravinteikas maaperä ja suojaisa sijainti tekivät tästä alueesta magneetin sekä luonnolle että ihmiselle. Ennen kuin täältä tuli virallinen luonnonsuojelualue, täällä on kuljettu polkuja, joita ei löydy nykyisistä kartoista. Täällä on kulkenut metsästäjiä, yrttien kerääjiä ja ehkäpä jopa salaisia viestejä kuljettaneita lähettiläitä. Alueen ekosysteemi on säilynyt vain siksi, että se on ollut paikoin liian jyrkkää tai vaikeakulkuista varsinaiseen rakentamiseen. Se on ollut eräänlainen luonnon oma linnoitus, joka on taistellut urbaanin laajentumista vastaan ja voittanut, jolloin meillä on nyt tämä harvinainen mahdollisuus nähdä palanen alkuperäistä, kosketonta lehtomaisemaa keskellä nykyaikaa.
Mutta jokaisella tällaisella paikalla on myös omat salaisuutensa, ne tarinat, joita ei kirjoiteta oppikirjoihin. Paikalliset legendat kertovat, että lehtomäen syvimmissä onkaloissa, siellä missä valo ei juuri pääse läpi lehvästön, asuu metsän henkiä, jotka vartioivat maan rauhaa. On sanottu, että jos pysähtyy täysin hiljaiseksi ja kuuntelee tarkasti, voi kuulla kuiskausten kaltaista ääntä, joka ei ole tuulta. Jotkut uskovat, että täällä on ollut vanhoja uhripaikkoja tai pyhiä lehtoja, joissa ihminen on pyrkinyt kommunikoimaan luonnonvoimien kanssa. Olipa kyseessä sitten kansanperinteen myytit tai vain metsän luoma akustinen illuusio, täällä on kiistatta jotain sellaista, mitä ei pysty selittämään pelkällä biologialla. Se on kunnioitusta herättävä mystiikka, joka saa meidät tuntemaan itsemme pieniksi suuren luonnon kiertokulun edessä.
Nyt, kun olemme tunteneet tämän paikan sielun, kutsun teidät jatkamaan matkaa polkua pitkin. Mutta pyydän teitä yhtä asiaa: kulkakaa hiljaa ja arvostavasti. Katsokaa tarkkaan jalkojenne alle, ettekö vahingoita noita herkkiä sammalkasvustoja, jotka ovat kasvaneet tässä vuosikymmeniä. Antakaa lehtomäen rauhan laskeutua ylleenne ja miettikää, mitä te itse jättäisitte jälkeenne, jos tämä paikka olisi teidän vastuullanne. Jatketaan matkaa, ja katsotaan, mitä muita yllätyksiä tämä vihreä katedraali meille vielä paljastaa. Tervetuloa syvemmälle metsään.