AVIAPOLIS

Tervetuloa, hyvät ystävät. Ottakaa hetki aikaa ja kuvitelkaa itsenne seisomaan valtavan, lähes katedraalimaisen hallin keskellä. Kuulkaa, miltä täällä tuoksuu – se on sekoitus vanhaa koneöljyä, kiillotettua alumiinia ja jotain sellaista, mitä kutsun aina ”seikkailun tuoksuksi”. Täällä Aviapolisissa me emme ole vain rakennuksessa, vaan me olemme portaalissa. Kun katsotte ylös näitä valtavia koneita, jotka leijuvat katossa tai lepäävät maassa, tunnetteko te sen saman jännityksen, jonka varhaiset lentäjät tunsivat? Se on se hetki, kun ihminen päätti, ettei maa riitä, vaan meidän on pakko valloittaa taivas. Täällä historia ei ole vain pölyisiä kirjoja, vaan se on terästä, niittejä ja rohkeutta. Jos katsomme syvemmälle tähän ilmailun maailmaan, meidän on ymmärrettävä, että jokainen näistä koneista on osa suurempaa palapeliä. Ilmailu ei syntynyt yhdessä yössä, vaan se oli satojen vuosien haaveilua ja usein jopa hengenvaarallisia kokeiluja. Miettikää niitä ensimmäisiä pioneereja, jotka heittäytyivät puu- ja kangasrakenteisiin koneisiin tietämättä, palaavatko he koskaan maahan. Sitten tuli maailmansodat, jotka pakottivat teknologian kehittymään pelottavalla vauhdilla; koneet muuttuivat hitaista leijuista nopeiksi, teräksisiksi petoiksi. Täällä Aviapolisessa näemme tämän evoluution käsinkosketeltavana. Me näemme, miten niiteistä siirryttiin saumattomaan metalliin ja kuinka potkurit vaihtuivat suihkumoottoreiden valtavaan voimaan. Se on tarina ihmisen taistelusta painovoimaa vastaan, tarina siitä, miten maailma kutistui ja kaukaiset mantereet tulivat yhtäkkiä saavutettaviksi. Mutta tiedättekö, mikä on tämän koko paikan todellinen salaisuus? Se ei ole vain tekniikka, vaan se on ne tarinat, joita ei kirjoiteta virallisiin museo-opasteisiin. Jokaisen koneen takana on ihminen, jolla on ollut oma pelkonsa ja oma unelmansa. Kertomus kertoo esimerkiksi niistä salaisista prototyypeistä, jotka oli tarkoitettu pysymään piilossa maailmalta, ja niistä lentäjistä, jotka tekivät mahdottomia urotekoja vain siksi, että heillä oli uskoa koneeseensa enemmän kuin fysiikan lakeihin. On sanottu, että tietyissä kulmissa, kun halli on hiljainen, voi melkein kuulla kaukaisen moottorin hyrinän tai nähdä välähdyksen menneisyydestä. Se on kuin ilmailun henki eläisi täällä, muistuttaen meitä siitä, että jokainen suuri saavutus alkoi joskus vain hulluna ideana, johon kukaan ei uskonut. Nyt, kun olemme kulkeneet historian läpi, haastan teidät katsomaan näitä koneita uudella tavalla. Älkää katsoko vain metallia, vaan katsoko rohkeutta. Kun astutte nyt eteenpäin ja tutkitte näitä nähtävyyksiä lähempää, kysykää itseltänne: mihin te uskaltaisitte lentää, jos taivas ei olisi rajana? Toivon, että tämä kävely on herättänyt teissä saman uteliaisuuden, joka vei ensimmäiset ihmiset pilvien yläpuolelle. Kiitos, että olitte mukana tässä matkassa. Nyt on teidän vuoronne tutkia, ihmetellä ja ehkä jopa haaveilla omasta lentoonlähdöstänne. Nauttikaa matkasta.