Hakunilan Cowboy

*(Opas pysähtyy, kääntyy ryhmän puoleen ja levittää kätensä osoittaen ympärilleen. Äänensävy on kutsuva, hieman salaperäinen, mutta ammattimaisen varma.)* Katsokaa ympärillenne. Täällä me ollaan, keskellä Vantaata, mutta jos suljette silmänne hetkeksi, voitte melkein kuulla kaukaisen spursien kilinän ja haistaa kuivan hiekan ja vanhan puun tuoksun. Tervetuloa Hakunilan Cowboyn maailmaan. Tämä ei ole mikään tavallinen nähtävyys tai museo, vaan se on enemmänkin intohimon monumentti, eräänlainen urbaani keidas, joka on noussut keskelle suomalaista lähiömaisemaa. On jotain pysäyttävää siinä, miten täällä aika tuntuu hidastuvan. Täällä ei kiirehditä, vaan annetaan tilaa mielikuvitukselle. Tunnitteko sen tunnelman? Se on sekoitus villiä länttä ja pohjoismaista sisua, eräänlainen surrealistinen kohtaus, joka saa meidät kyseenalaistamaan sen, missä päin maailmaa me oikeasti liikumme. Mutta mennäänpä syvemmälle siihen, miten tällainen paikka on ylipäätään mahdollinen. Kun puhutaan Hakunilan Cowboysta, ei puhuta vain rakennuksista, vaan puhutaan amerikkalaisesta unelmasta, joka on istutettu suomalaiseen multaan. Historiallisesti katsottuna tällaiset harrastajien luomat ympäristöt ovat kiehtovia, koska ne kertovat yksilön halusta luoda oma todellisuutensa. 1900-luvun jälkipuoliskolla Amerikan villi länsi, cowboy-kulttuuri ja sen romantisoitu vapaus kiehuttivat ihmisiä ympäri maailmaa. Täällä Hakunilassa tämä kaipuu konkretisoitui. Jokainen pölkky, jokainen kyltti ja jokainen yksityiskohta on harkittu osa tätä visiota. Se ei ole vain kopio, vaan tulkinta siitä, mitä vapaus ja seikkailu tarkoittavat. Se heijastaa sitä universaalia ihmisen tarvetta paeta arjen harmautta ja rakentaa jotain sellaista, joka on suurempaa kuin omai Finnish koti ja piha. Tämän paikan ympärillä liikkuu tietysti aina tietty mystiikka. Kuka on tämä mies, joka päätti tuoda Texasin Vantaalle? Se on se salaisuus, joka tekee tästä kohteesta elävän. Myytti Hakunilan Cowboysta ei rakennu historiankirjojen vuosiluvuille, vaan tarinoille, jotka kulkevat suusta suuhi. Se on tarina periksiantamattomuudesta ja siitä, miten yksi ihminen voi muuttaa ympäristönsä täysin omaksi kuvakseen. Moni ajattelee, että tämä on vain kuriositeetti, mutta jos katsoo tarkemmin, täällä näkyy valtava määrä työtä ja dedicationia. Se on eräänlaista kansantaidetta, jossa materiaalit ja muodot kertovat tarinaa kaipuusta johonkin kaukaiseen. Täällä myytti ja todellisuus kietoutuvat yhteen niin, ettei niitä voi enää erottaa, ja juuri se tekee kokemuksesta aidon. Nyt kun olemme kävelleet tämän maailman läpi, haluan teidät pohtimaan yhtä asiaa. Mitä te itse rakentaisitte, jos maailma ei asettaisi rajoja? Hakunilan Cowboy muistuttaa meitä siitä, että rohkeus olla erilainen ja seurata omaa intohimoaan on se, mikä tekee kaupungeistamme mielenkiintoisia. Ilman tällaisia outoja, ihmeellisiä ja täysin odottamattomia paikkoja, elämämme olisi vain suoria viivoja ja betonia. Joten ennen kuin jatkamme matkaamme, ottakaa vielä yksi syvä hengitys tämän villin lännen hengen keskellä. Toivon, että vietitte täältä mukananne palasen tätä rohkeutta ja ripausen sitä cowboy-henkeä, joka ei kumarra kenellekään. Kiitos, että kuljitte kanssani tämän polun, nyt suunnataan taas takaisin nykyhetkeen, mutta pidetään tämä pieni salaisuus mielessämme.