Q-teatteri

(Opas pysähtyy Q-teatterin eteen, katsoo ryhmää hymyillen ja elehtii kädellään rakennusta kohti.) No niin, hyvät matkailijat, pysähdytäänpä hetkeksi. Katsokaa tätä rakennusta. Täällähän me nyt olemme, Q-teatterin äärellä. Huomaatteko, miten tämä paikka tuntuu vetävän puoleensa? On jotain sellaista sähköistä, melkein käsin kosketeltavaa jännitystä, joka leijuu tässä ilmassa. Se ei ole vain teatterin hohdetta, vaan jotain syvempää, jotain sellaista, mikä kumpuaa kaupungin omasta sielusta. Kun suljette silmänne, voitte melkein kuulla kaukaiset aplodit ja nähdä välähdyksiä menneistä illoista, jolloin kynttilänvalossa ja samettiverhojen takana on luotu taikuutta. Tämä ei ole vain talo, vaan aikakone, joka kutsuu meitä astumaan sisään maailmaan, jossa totuus ja fiktio kietoutuvat toisiinsa. Mutta mennäänpä syvemmälle historiaan, koska tämä paikka ei syntynyt tyhjästä. Q-teatteri on nähnyt kaupungin muuttuvan ympärillään, se on selvinnyt sotien, tulipalojen ja poliittisten myllerrysten läpi. Alun perin täällä on hengitetty klassista draamaa, mutta ajan myötä se muuttui kokeellisemmaksi, rohkeammaksi. Se oli paikka, jonne tuli ne, jotka eivät pelänneet kyseenalaistaa vallitsevaa järjestystä. Nuo paksut kiviseinät ovat imeneet itseensä vuosikymmenten ajan salaisuuksia, intohimoa ja ehkä myös pientä kapinaa. Arkkitehtonisesti se on mestariteos, jossa yhdistyvät vanhan maailman arvokkuus ja tietty mystinen, lähes goottilainen tunnelma. Kun katsotte noita yksityiskohtia, näette työn, joka on tehty aikaan, jolloin kauneus oli itsetarkoitus ja jokaisella kaiverruksella oli oma merkityksensä. Ja tässä kohtaa meidän on puhuttava siitä, mistä Q-teatteri oikeasti tunnetaan kaupunkilaiskeskusteluissa. Sanotaan, että teatterin kellariin on kätketty jotain, mitä ei ole koskaan virallisesti myönnetty. Legendojen mukaan täällä on kulkenut salaisia käytäviä, jotka johtavat suoraan kaupungin hämärimpiin kellareihin, ja kenties jopa johonkin unohdettuun arkistoon. On kerrottu tarinoita ”kadonneesta esityksestä”, näytelmästä, joka oli niin provosoiva, että se kiellettiin esittämästä, mutta jonka käsikirjoitus on edelleen jossain näiden seinien sisällä, odottamassa oikeaa lukijaa. Jotkut sanovat, että tietyissä kulmissa voi vielä kuulla kuiskausta menneisyydestä, kun valot himmenevät. Onko se vain mielikuvitusta vai onko rakennuksella oma muisti? Minä, historian harrastajana, uskon, että jokainen vanha teatteri kantaa mukanaan haamuja – ei välttämättä pelottavia, vaan pikemminkin muistoja kaikista niistä tunteista, joita täällä on koettu. Nyt, kun olette kuulleet tämän kaiken, olen utelias. Mitä te näette, kun katsotte tätä rakennusta nyt? Tunnetteko tekin sen kutsun? Q-teatteri ei nimittäin paljasta kaikkia korttejaan kerralla, vaan se vaatii vierailijaltaan uteliaisuutta ja avoimen mielen. Ehkä teistä joku löytää tänään jotain sellaista, mitä kukaan meistä ei ole aiemmin huomannut. Mennäänpäpä nyt sisälle ja katsotaan, mitä tämä talo haluaa meille kertoa. Toivon, että annatte itsenne kulkea tämän tunnelman mukana, sillä parhaat tarinat alkavat usein juuri siitä, missä fakta loppuu ja mysteeri alkaa. Tervetuloa sisään, seikkailu alkaa nyt.