Kuuntele opastus
(Opas pysähtyy, katsoo ympärilleen ja viittoo ryhmää lähemmäs. Hän puhuu rauhallisesti, mutta intohimolla, antaen luonnon äänien täyttää tauot.)
Katsokaa ympärillenne. Täällä me ollaan, Soidneilla. Huomaatteko, miten ilma muuttuu? Se on tässä kohdassa kirkkaampaa, viileämpää, ja siinä on jotain sellaista alkukantaista, mitä ei mistään muualta löydä. Kun seisomme tässä keskellä tätä valtavaa, avointa tunturimaastoa, me emme ole vain luonnon keskellä, vaan me olemme ajattomuuden äärellä. Kuunnelkaa tuota tuulta, joka vinkuu kanervikoiden läpi. Se on sama tuuli, joka on puhaltanut näillä lakeuksilla tuhansia vuosia, kauan ennen kuin ensimmäinenkään ihminen uskaltautui tänne. Täällä hiljaisuus ei ole tyhjyyttä, vaan se on täynnä tarinoita, jotka odottavat vain sitä, että joku pysähtyy kuuntelemaan.
Mutta vaikka tämä paikka näyttää meille nykyään koskemattomalta erämaalta, niin tämä maa on ollut elävä osa ihmisen historiaa jo kivikaudelta asti. Täällä Soidneilla on kuljettu reittejä, joita ei löydy mistään kartasta. Muinaiset metsästäjät ja myöhemmin poroja hoitaneet ihmiset ovat nähneet tämän alueen pyhänä ja vaativana. Tämä ei ollut paikka, jonne tultiin vain viihtymään, vaan täällä selviydyttiin. Tuntureiden väliset solat ja syvät laaksot toimivat luonnollisina valtaväylinä, kun on liikkunut Lapin ja sisämaan välillä. Kuvitelkaa ne ihmiset, jotka kulkivat tästä samasta pisteestä satoja vuosia sitten, kantaen mukanaan vain välttämättömimmät varusteet, luottaen vaistoihinsa ja luonnon merkkeihin. He tiesivät tarkalleen, missä vesi oli juotavaa ja missä sää saattoi kääntyä tappavaksi sekunneissa. Tämä maisema on siis kuin avoin historiankirja, jos vain osaa lukea sen merkkejä.
Ja sitten on tietysti ne asiat, joita ei kirjoissa lue. Soidneilla on aina leijunut tietty mystiikka. Paikallisten kertomuksissa on puhuttu voimapaikoista ja näkymättömistä rajoista. Sanotaan, että täällä, missä sumu laskeutuu raskaana tunturien rinteille, raja näkyvän maailman ja muiden ulottuvuuksien ohenee. On kerrottu tarinoita vaeltajista, jotka ovat tunteneet itsensä seuratuiksi, vaikka ympärillä ei ollut ketään. Ehkä se on vain tunturituulen tekemisiä, tai ehkä näissä kalliomuodostelmissa asuu jotain sellaista, mitä meidän nykyinen järkemme ei enää ymmärrä. Se on tuo Soidneiden salaisuus: täällä ihminen muistuu pieneksi. Täällä tajuaa, että me olemme vain vieraita tässä valtavassa koneistossa, ja että luonnolla on omat lakinsa, joita on kunnioitettava, jos haluaa palata kotiin.
Nyt kun me olemme tunteneet tämän paikan sykkeen, minä haastan teidät. Kun me jatkamme matkaamme eteenpäin, älkää vain kävelkö. Pysähtykää välillä, sulkekaa silmänne ja yrittäkää aistia ne kaikki sukupolvet, jotka ovat astuneet näille samoille poluille ennen meitä. Mietikää, mitä teidän omat jalanjälkenne jättävät jälkeensä. Soidensuojelualue ei ole vain kohde, jonne tullaan katsomaan maisemia, vaan se on peili, josta voimme katsoa omaan alkuperäämme. Otetaan nyt rauhassa seuraava etapimme, ja pidetään tämä hiljaisuus mukana meissä. Mennäänpä katsomaan, mitä tunturien taakse kätkeytyy.