Apteekkiplus

*(Opas pysähtyy Apteekkiplussan eteen, ottaa rennon asennon ja katsoo ryhmää lämpimästi. Hän elehtii kädellään rakennusta ja ympäröivää katunäkymää.)* Katsokaapa tätä paikkaa. Ensi silmäyksellä se näyttää meille nykyihmisille vain tutulta, kliiniseltä apteekilta, jossa haetaan vitamiineja tai särkylääkettä. Mutta jos me vain pysähdymme hetkeksi ja suljemme silmämme, me voimme lähes haistaa sen. Sen raskaan, makeahkon ja hieman pistävän tuoksun, joka on leijunut täällä vuosikymmeniä. Se on sekoitus kuivattuja yrttejä, alkoholia, kamferia ja jotain sellaista, mitä nykyään ei enää saa myydä. Täällä, näiden seinien sisällä, on kohdattu kaupungin kalleimmat ja köyhimmät, terveet ja kuolemaisillaan olevat. Täällä on kuiskailtu salaisuuksia, joita ei olisi saanut kertoa edes papille, sillä apteekkari oli usein kaupungin salaisuuksien vartija. Mennäänpä nyt vähän syvemmälle historiaan. Apteekit eivät olleet ennentajan vain myymälöitä, vaan ne olivat pieniä laboratorioita, lähes alkemistien työpajoja. Kuvitelkaa itsenne sataan vuoteen taaksepäin. Täällä ei ollut valmiita pakkauksia hyllyillä, vaan valtavia lasipulloja, joissa oli eksoottisia uutteita kaukaisista maista. Apteekkari oli kaupungin arvostetuimpia henkilöitä, tiedon ja tieteen ruutuvalaisija, joka valmisti lääkkeet käsin huhmassa. Jokaista pilleriä ja voidetta punnittiin tarkasti kultavaa'alla, ja reseptit kirjoitettiin kaunokirjoituksella, jota vain harva osasi lukea. Se oli aikaa, jolloin lääkintä oli vielä taidetta ja tiedettä sekaisin. Täällä on taisteltu epidemioita vastaan ja yritetty lievittää kipuja aikoina, jolloin nykyinen lääketiede olisi tuntunut meille taikuudelta. Mutta tiedättekö, mikä on tämän paikan mielenkiintoisin puoli? Jokaisessa vanhassa apteekissa on ollut oma salaisuutensa, jokin sellainen resepti tai eliksiiri, jota ei kirjattu mihinkään viralliseen kirjaan. Täälläkin on kiertänyt tarinoita eräästä erityisestä tisleestä, jonka sanottiin palauttavan nuoruuden tai poistavan sydänsurut. Sanotaan, että kaupungin vaikutusvaltaisimmat miehet kävivät täällä salaa yöllisin hakemassa jotain sellaista, mitä ei ollut tarkoitettu tavalliselle kansalle. Ehkä se oli vain vahvaa konjakkia ja opiumia, tai ehkä täällä todella keitettiin jotain, mikä antoi kantajalleen yliluonnollista voimaa. Nämä myytit ovat osa kaupungin sielua, ja vaikka nykyään kaikki on säädeltyä ja tarkistettua, nuo vanhat legendat elävät vielä näiden seinien raoissa. Nyt kun me katsomme tätä nykyaikaista Apteekkiplussaa, me tiedämme, että maailma on muuttunut. Valkoiset pinnat ja LED-valot ovat korvanneet tumman puun ja pölyiset pullot. Mutta kun te seuraavan kerran astutte sisään hakemaan jotain pientä, muistakaa se ketju, joka yhdistää meidät menneisyyteen. Muistakaa ne kymmenet tuhannet ihmiset, jotka ovat seisoneet juuri tässä samassa kohdassa toivoen parannusta tai helpotusta. Historia ei ole vain kirjoissa, se on tässä, meidän jalkojemme alla ja näiden seinien sisällä. Kiitos, että kuljitte tämän pienen historiallisen matkan kanssani, nyt jatketaan matkaa kohti kaupungin seuraavaa salaisuutta.