Mortuis

Mortuis – Suomenlinnan verinen muisti JOHDANTO & TUNNELMA Pysähtykää tähän hetkeksi. Piperinpuiston laidalla, hieman syrjemmässä kulkureitiltä, seisoo pieni obeliskimainen kivimuistomerkki. Sen nimi on *Mortuis*. Latinankielinen sana tarkoittaa kuolleille tai menehtyneille. Se on hyvin lyhyt nimi – mutta sen taakse kätkeytyy valtava määrä historiaa. Kun tätä kiveä katsoo ensimmäisen kerran, se saattaa näyttää melko vaatimattomalta. Ei suurta patsasta, ei sankarihahmoa, ei pitkiä selostuksia. Ainoastaan kiveen hakattu sana ja joukko vuosilukuja. Mutta juuri siinä piilee tämän paikan voima. Mortuis ei juhli voittoa. Se ei nosta ketään yksittäistä sankariksi. Se pysähtyy muistamaan ihmisiä, jotka kuolivat Suomenlinnan ja sen ympäristön levottomissa ja traagisissa vaiheissa. HISTORIALLINEN SYVÄSUKELTAVUUS Muistomerkki suunniteltiin arkkitehti Elsi Borgin toimesta ja pystytettiin vuonna 1951. Se sijaitsee Piperinpuiston itäpuolella paikalla, johon haudattiin Vallisaaren vuoden 1937 räjähdysonnettomuuden uhreja. Mutta muistomerkki ei ole omistettu vain heille. Sen pintaan on kaiverrettu vuosiluvut 1808, 1855, 1906, 1917, 1918 ja 1937. Jokainen niistä avaa oman synkän lukunsa Suomenlinnan historiasta. Vuosi 1808 palauttaa meidät Suomen sotaan ja Viaporin antautumiseen Venäjälle. Vuonna 1855 Krimin sodan aikana brittiläis-ranskalainen laivasto pommitti Viaporia noin 46 tunnin ajan. Linnoitusta ei vallattu, mutta pommituksissa kuoli noin 60 ihmistä ja loukkaantui noin 200. Vuosi 1906 viittaa Viaporin kapinaan, jolloin venäläiset sotilaat nousivat kapinaan upseereitaan vastaan. Taistelut kestivät kolme vuorokautta, ja ihmisuhreja arvioidaan olleen satoja. Sen jälkeen tulevat vuodet 1917 ja 1918 – Venäjän vallankumouksen väkivalta, Suomen itsenäistyminen ja lopulta sisällissodan aikainen Suomenlinnan vankileiri. Suomenlinnassa kuoli noin 1100 punavankia, mikä tekee tästä paikasta myös yhden Suomen sisällissodan synkimmistä muistopaikoista. Viimeinen vuosiluku, 1937, liittyy aivan lähellä tapahtuneeseen Vallisaaren räjähdysonnettomuuteen. Ammusvarastossa tapahtunut räjähdys surmasi kaksitoista ihmistä. Yksitoista heistä haudattiin Suomenlinnaan aivan tämän muistomerkin läheisyyteen. SALaisuus JA MYYTTI Tässä on Mortuisin ehkä vaikuttavin salaisuus: se näyttää muistomerkiltä yhdelle tragedialle, mutta todellisuudessa se toimii kuin koko Suomenlinnan kuoleman aikajana. Katsokaa vuosilukuja. Niitä ei ole selitetty tähän valtavalla tekstitaululla. Ne pakottavat kysymään: mitä täällä tapahtui vuonna 1808? Entä 1855? Miksi juuri 1906? Miksi kaksi peräkkäistä vuotta 1917 ja 1918? Ja kun vastaukset löytyvät, huomaa jotakin tärkeää. Suomenlinnan historia ei ole pelkästään tarina linnoittamisesta ja sotilaallisesta nerokkuudesta. Se on myös tarina ihmisistä, jotka joutuivat sotien, kapinoiden, vallankumousten, vankileirien ja onnettomuuksien keskelle. Ehkä kaikkein hiljaisin yksityiskohta onkin se, että Mortuis ei nimeä kuolleita. Se antaa heille yhteisen muiston. YLLÄTYS & PÄÄTÖS Ennen kuin jatkatte matkaa, katsokaa vielä kerran kiveen hakattua sanaa: *Mortuis*. Sitten katsokaa ympärillenne. Tässä on nyt vihreä puisto, rauhallinen polku ja meri lähellä. On vaikea kuvitella, kuinka paljon väkivaltaa ja surua nämä saaret ovat nähneet. Mutta ehkä juuri siksi muistomerkki on tässä. Historia ei tarvitse aina suurta patsasta huutaakseen olemassaolostaan. Joskus yksi sana riittää. Mortuis – kuolleille. Ja kun kävelette tästä eteenpäin, muistakaa, että kuljette paikassa, jossa historia ei ole vain rakennuksissa. Se lepää myös tässä maassa jalkojemme alla.