Luku 1
*(Opas pysähtyy apteekin eteen, ottaa pienen tauon ja katsoo ryhmää lämpimästi. Hän elehtii kädellään rakennuksen julkisivua.)*
Katsokaapa tätä rakennusta. Pysähtykää hetkeksi ja vain haistakaa ilma. Jos suljette silmänne, saatanne vielä tuntea hienoisen vivahteen eetteristä, kuivatuista yrtteistä ja vanhasta paperista. Tervetuloa Yliopiston apteekkiin. Tämä ei ole vain paikka, josta hakee reseptilääkkeitä, vaan tämä on kaupunkimme tiedon ja mystiikan risteyskohta. Astuessamme sisälle, jätämme nykyajan kiireen taaksemme. Huomaatte heti, kuinka äänet vaimenevat ja valo pehmenee. Täällä seinien sisään on imeytynyt satojen vuosien hiljaisuus, oppineiden keskustelut ja kenties sellaistenkin huokaukset, jotka eivät koskaan löytäneet parannusta. Tunnukaa se painostava, mutta samalla turvallinen tunnelma, joka syntyy, kun tiede kohtaa perinteet.
Tämä apteekki syntyi aikana, jolloin raja kemian, lääketieteen ja lähes maagisen alkemian välillä oli häviävän ohut. Kun yliopisto nousi kaupunkiimme, tarvittiin paikka, jossa professorit ja opiskelijat voisivat hankkia puhtaita aineita kokeisiinsa ja lääkkeitä sairauksiaan. Aluksi täällä ei vain myyty valmiita tuotteita, vaan täällä luotiin niitä. Kuvitelkaa itsenne takaisin aikaan, jolloin apteekkari oli kaupungin arvostetuimpia henkilöitä, lähes tietäjän kaltainen hahmo. Takahuoneen suurissa mortteleissa jauhettiin harvinaisia mineraaleja ja kaukaisista maista tuotuja juuria. Jokainen hyllyllä nököttävä lasipullo, joista osa on tummaa, osa kirkasta, kertoo tarinaa siitä, miten ihminen on yrittänyt kesyttää luonnon voimat. Täällä on valmistettu kaikkea koleran vastaisista eliksiireistä aina hienostuneisiin särkylääkkeisiin, ja jokainen resepti on ollut pieni palanen aikansa huipputiedettä.
Mutta tiedättehän, että jokaisella vanhalla talolla on myös salaisuutensa. Kiertää huhu, että täällä on joskus säilytetty aineita, joita ei ole merkitty mihinkään viralliseen luetteloon. Sanotaan, että tietyt professorit kävivät täällä vain yöaikaan, etsimässä jotain, mitä ei ollut tarkoitettu tavallisten kuolevaisten käyttöön. Olen kuullut tarinoita salaisista lokeroista ja kellarin syvennyksistä, joihin on kätketty muistiinpanoja kokeista, jotka olivat liian rohkeita tai kenties liian vaarallisia julkaista. Onko kyseessä vain kaupunkilegenda? Ehkä. Mutta kun katsotte noita korkeita hyllyjä ja niiden varjoja, on helppo uskoa, että jossain tuolla on vielä pullo, jonka korkki on pysynyt kiinni vuosisadan, ja jonka sisältö odottaa vain oikeaa hetkeä herätä henkiin.
Nyt kun olemme kurkistaneet historian ja mysteerien maailmaan, kutsun teidät astumaan lähemmäs. Katsokaa tarkasti noita puisia yksityiskohtia ja lasin hiontaa. Mietikää, kuinka monta ihmissielua on seisonut tässä samassa kohdassa, toivoen parannusta tai etsien vastausta elämän suuriin kysymyksiin. Tämä paikka muistuttaa meitä siitä, että vaikka tiede etenee, tarve hoivaan ja toivoon pysyy samana. Jatketaan matkaamme kaupungin läpi, mutta ottakaa tämä tunnelma mukaan. Pysykää uteliaina, sillä historian mielenkiintoisimmat tarinat löytyvät usein juuri niiden ovien takaa, jotka näyttävät ensisilmäyksellä vain tavallisilta.
